Sunnuntai 29.V.27

Olin eilen taasen Puistossa tanssimassa. Mutta kuka puuttui sieltä? Sinä Hocku. Mutta hauskaa siellä sentään oli. Koitin olla muistelematta sinua. Niinkuin pyysit, ettei tulisi kovin ikävä. Sanoit Hocku, että kyllä sinut pian unhoitat, annat är det med mej, "Bättre skulle det vara att jag skulle glömma dej tills vi träffas ty vet du hurudant det är att tänka på en människa och vet att hon år långt borta, att inte få vara med henne och njuta av hennes sällskap, ja vet du?"

Olet kaukana tällä hetkellä minusta Hocku. Löysin vanhan "ystäväni" eilen puistosta Heimon. Tunlin hänen kanssaan kotiin. Kun puhuimme Hockusta niin hän sanoi että kuule Miriam olen vielä mustasukkainen slle josta puhut. En tahoo että  - .. Sanoin että älä turhia enään älä muistele mennyttä aikaa. Hän vain sanoi, se on totta kahdehdin kaikki kestä pidät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti