Maanantaina helmik 28 p.

Miten pidän Sinusta Peku. Οlet niin tavattoman kultainen. Pidätköhän sinä minusta - Oi Peku miksi muuten katsoisit minua niin - niinkuin eilenkin tanssiessa. Olin muuten eilen Suojeluskunta kilpailujen päättäjäisissä Libyn ja Hilkan kanssa. Peku, Vaaja ja Järvinen olivat myös siellä joten meillä oli erittäin hauska ilta. Ensimmäinen tanssin sain tanssia Pekun kanssa, kun ensimmäiset sävelet kajahti, niin hän kiiruhti heti minun tyköni.

(Lauantaina luistinradalla tuli Häggström hakemaan minua tanssiin, en tuntenut häntä ennestään, hän pyysi anteeksi että tuli pyytämään minua mutta kuin hän ei tiennyt ketä hän olisi pyytänyt esittämään niin hän tuli itse vain. Eilenkin hän tuli hakemaan minua kolme kertaa perätysten. Ei hän vallan hullumpi ole, kun hänet tuntee vaikka en ennen voinut sietää häntä.)

Tulimme Hilkka  & Vaaja, Liby & Järvinen, Peku & minä yhdessä pois. Hilkka & Vaaja erosivat meistä kulmasta. Liby tuli meille yöksi joten me toiset tulimme samaan suuntaan kaikki.

Peku miten pidänkään sinusta. Rakastan, voin sanoa että rakastan Sinua. Miten onnelliseksi tunsin itseni kun kiersit kätesi ympärilleni - oi Peku miten pidänkään sinusta, olet kaikki kaikessa minulle. Muistan aina sinun eiliset katseesi, miten ihanasti ja suloisesti katsoit minuun aina.

Kello ½ 3 i. p.

Tulin juuri ulkoa Hilkka tuli hakemaan minua. Nähin Sinut Peku. Tervehdit niin herttaisesti. Rakastan, rakastan sinua.

Maanantaina 21 p. II 1927.

Eilen oli hauska päivä. Ericksson ja eräs toinen pyysi Libyä ja minua kaupungin hotelliin. Siellä oli koko hauskaa. Mutta mikä harmitti minua kun eräs tarjoilijattarista antoi minulle lapun jossa luki: "Neidit lähinnä uunia ihailevat terveisemme. Ja jotain nimiä, alla huoneesta No 16."

Erickson kävi heti kysymässä ketä siellä oli ja sai tietoonsa vieraita upseereja ja H:linnalaisia.

Kello 4 loppui siellä ja pojat saattoivat meidät meille. Kello 6 tulivat he taasen hakemaan meitä jolloin menimme Lindholmille.

Sen jälkeen saatoimme Ericksson ja minä Libiä vähän matkaa kotiinpäin. Vaikka Sirkku P:honen ja Aili Alava haukkuivat Erickssonia, että hän on niin ikävä. Minä taasen tykkään päinvastoin, kun hänen kanssaan osaa puhua niin hän on hyvin hauska. Ainakin mitä minä häntä tunnen. Eilenkin olin hänen kanssaan ½ 10 asti senjälkeen kun olimme saattaneet Libiä vähän matkaa. Ericksson tahtoi minua kanssaan Palokunnantalolle mutta en arvannut mennä. Ensi kesänä pyysi hän että lähtisin Ahvenanmaalle hänen kotioon muun muassa määräsi hän päivänkin jo 20 kesäkuuta. Lupasin tietenkin mutta leikillä vain niinkuin muutakin m. m. että lähden Amerikkaan 3 vuoden perästä ja kun minulla ei ole ketään oikein läheistä sukulaista siellä niin hän sanoi että menisimme naimisiin niin sitten pääsen hänen vastuullaan. Oikein hauska on puhua hänen kanssaan kaikkia mukavia.


Torstaina kello ½ 11 ip. 17.II.27.

Miten onnellinen olen tänä iltana, sain tanssia ja olla kanssasi. Luulin ettet tulisi radalle, odotin ja odotin mutta samalla taasen olin varma että tulisit, kun tiesit että minä olen siellä. Sanoinhan päivällä sen sinulle kun tapasin sinut postikonttorissa, että menen radalle. Ja Sinä tulit sinne juoksujalkaa kl. 8. juuri kuin tanssi alkoi. Olisit mielellä varmasti tullut saattamaan minua kotiin sillä koko ajan pidit silmällä minua huomasin sen ja toverinikin sanoivat sen, mutta etkö viitsinyt kun olin suuressa tyttöseurassa.

Miten satuimme yhtä aikaa sen jälkeen menemään Lindholmille. Pidätkö Sinä minusta, en ymmärrä, mutta luulen, miksi sitten aina katselet niin omituisesti minua. Niin nyt illallakin kun olit selin minuun niin käänsit aina itsesi niin että nähit minut.

Sunnuntaina helmik 12. 1927

Nyt minulla on polkkatukka, kävin eilen leikkauttamassa. Kotoa ei annettu minulle oikein lupaa mutta menin vain.

Illalla olin raatihuoneella Libyn kanssa. Siellä oli erinomaisen hauskaa. Pekukin oli siellä niin meidänhän välillä on taasen kaikki hyvin. Olen niin sanomattoman onnellinen. Kiitos siitä Jumalle. Peku miten söötti ja ihastuttava olet. Taidan kohta rakastua sinuun. Palm jääkäritykistöstä oli myös siellä tanssin monta tanssia hänenkin kanssaan. Valssini edellisen tanssin tuli Felix Forssell pyytämään minä ja miten ikävä, he soittivat viimesen valssin yhtä kyytiä. Minua sitten harmitti kun en saanut tanssia sitä Pekun kanssa, pelkäsin koko ajan että minun täytyy lähteä Felixen kanssa. Valssin loputtua jätin hänet siihen ja lähdin vaatteitani noutamaan. Peku seisoi ja odotti koko ajan eteisessä ja huomasin miten hän piti minua silmällä koko ajan. Sitten kun hän huomasin minun lähtevän vähän edelle Libistä niin hän tuli heti minun tyköni ja pyysi saada tulla saattamaan minut kotiin. Miten minä pidän sinusta        olet tavattoman kultainen.

Maanantaina 7.2.1927

Mikä ihme Peku saattoi minut kotiin. En ole ollut hänen kanssaan sitten kuin elokuun lopulla. Pidän hänestä ja on niin hirveän söötti ja kultainen. Liby oli meillä yötä ja Järvinen sissi p. saattoi hänet meille. Puhelimme vielä toista tuntia ulkona.