Sunnuntaina 25.9.27.


Päivällä kävi hauskasti. Lähdin Hilkan kanssa kävelemään kl 1 paikkeilla. Vainikaisen kulmassa tuli eräs student meidän tykömme ja kysyi emmekö tunne häntä, hän on Torsten Ericsson! Då först mindes jag honom, om en jag kom inte alls ifåg mera hur han såg ut. Jag blev bekant med honom för ungefär ett år sedan. Han var nämligen då i militären. Han frågade att skulle vi inte fara till Karlberg - men jag ville inte, ty soldaterna gingo klockan 3 till kyrkan och jag ville se Sundström. Efter det foro vi sedan. Tiden gick dår så fort, ett, tu, tre var kl. ½ 6. Han är ganska trevlig, jag kan tala vad som helst med honom. När vi åkte till staden, så såg jag Sundström, han märkte också mig medan han viftade åt mig. Kan man tänka sig han var med Hocku. Vi stannade bilen och stego ur och begåvo oss Kino till. Genast kom Sundström till oss. Vad han är söt. Vi beslöto att gå till Bio, först ändå hem.

Sunnuntai 25.9.27.


Eilen olimme "Stassiksella" tanssimassa. Aira, Hilkka, minä, Sundström, Rotkirch, ja Holmberg (Holmbergin veljesten vanhin veli, hän oli käymässä täällä. Pojaat esittivät hänet meille.) Olikin erinomaisen hauskaa, mutta mikä ikävä, että Sundströmin & Rotkirchin täytyi olla kl. 11 kasarmilla. Lähdimme niin 5 vaille 11 pois sillä pianhan ajoimme Holmbergin biilillä pojat kotiin. De bådo om ursäkt att de måste vara så oartiga och gå. Men jag ansåg den vara ju klart.

Lauantaina 24.9.27. päivällä.


Min vän, har tänkt på dig igen så mycket. Var i går och i dag se på detta ställe där vi tillbringat våra härliga stunder. Jag fick alldeles tårar i ögonen när jag tänkte på oss, hur vi bringat stunder, timmar på detta ställe. Ack, det var mer än man kunde tänka sig.

Perjantai 23.9.27.


Tulin juuri kotiin. Olin Heimon kanssa tai oikeammin meitä oli useampia. Aune Alava ja Kankaanpää oli mukana. Olimme kahvilla Vainikaisella. Pojaat olivat ensin tullet Aunea vastaan ja heti Heimo oli kysynyt minua. Sitten tulivat he hakemaan minua tyttöjen seurasta. Vähän harmitti kun Hocku tuli meitä vastaan, olisin niin tavattoman mielelläni mennyt hänen kanssaan. Ei silti olipa Heimonkin seura yhtä hyvä, mutta hän vaan aina puhuu siitä ja että olen niin kylmä häntä kohtaan.

Tiistai 20.9.27.

Du Paul har varit till Helsingfors, ack min vän tack för hälsningarna. Aira berättade om dej och hälsningarna, hon kom i går hem. Flickorna hade väntat att du skulle bjuda dem någonstädes, men Du gjorde det inte, varför? Du hade frågat bara vart de tänker gå på kvällen. Aira hade sagt att de vata inte ännu (hon väntade nämligen att du skulle bjuda dem på dansant). Du hade sagt: Jasså. jag nämligen tänker lägga mig redan kl 10. Aira hade blivit ganska stukad över det. Men det var ju likt dig min vän. Jag är glad att du inte gick med dem, inte för det, att jag skulle inte ha unnat trevligt åt flickorna, men för min egen obetydliga personlighets skull. Jag håller så mycket av dig min vän. Varje kväll före jag lägger mig, är du min, jag tänker bara på dig min vän. Före jag slumnar in, är du min sista tanke. Jag beder för dig, att Gud i himlen skulle skydda dig för allt ont och att du skulle komma i håg mig där borta och ännu att jag skulle erhälla brev från dig. Jag vet att Gud den allsmäktige hör mig, han hör ju alla sina barns böner, jag vet att Gud hjälper mig snart eller senare. Han låter inte sina barns böner gå förbi sina öron, han hjälper och hör på dem, som tro honom. Jag vet, jag tror på honom och därför vet jag att han hör även min bön.

Paul Du min kära vän jag kan inte bli utan att tänka på dig och de kvällar vilka vi ha tillbringat tillsammans. Ack, om jag skulle få uppleva den tiden om med dig alla dessa dagar, kvällar, timmar och stunder, ja, jag skulle vara den lyckligaste människa här på jorden då. Varje kväll före jag lägger mig, så börjar jag drömma om dig ich den första kvällen nej - först tänker jag på den stunden då jag såg dig här, då visste jag inte ännu att jag skulle bli bekant med dig på samma kväll. Sedan om kvällen då vi blevo bekanta med varandra och sålunda i rad om alla kvällar, som jag tillbringat i ditt sällskap, ända till den sita kvällen. Ack, den kommer jag bäst i håg, ack, hur härlig den var och ljuv. Paul min vän, är det orätt om jag säger att jag älskar dig, jag gör det, varför skulle jag annars tänka så mycket på dig. Ännu nu, när du har varit så länge, länge borta från min åsyn, nästan en hel månad. Jag är nog sådan som säger att jag älskar om jag bara hyser lite intresse mot någon, men tror att det är allvarligt nu. Jag älskar dig min vän, jag längtar efter dig, ack du är min enda tanke nu. Min vän, min vän vad Du var god och mild mot mig, fast jag ofta lite retade dig. Aldrig, aldrig kan jag glömma dig, om jag ändå skulle göra det så är det därför att jag vet, att du inte hyser någonting mot mig, och om du skulle ta den allvarliga stegen. Då skulle jag försöka glömma dig bara för din lyckas skull. Min vän, min vän är du, jag kallar dig till min vän, för dessa 2 korta och innehålla så mycket ömt kärlek, då jag uttalar dem. Till återseendet min kära vän, glöm inte din Miriam.

14.9.27.

Hocku olin kanssasi eilen illalla. Tapasin sinut kirjastotalon luona. Seisoin Hilkan kanssa siinä kulmassa ja tulit tykömme. Pyysit sitten tulla kanssani. Hilkka meni Nymanin kanssa. Miten myöhään olin kanssasi taas ½ 12 saakka. Men vad jag märker att jag har helt och hållet glömt dig eller rättare, min kärlek har dött till dig. Jag kände inte mera lust att bli kysst av dig och omfamnad. Men du var ändå så rar och jag har ju älskat dig så mycket. Ack jag kommer i håg allt och du tycks också minnas därför - för vår gamla kärleks skull lät jag dig kyssa och omfamna mig. Men kanhända att den kärleken ännu skulle kunna grada upp. Men jag kan inte glömma Paul och för hans skull försökte jag då glömma dig och jag lyckades i det, åtminstone för en tid.

Paul, sinä olet usein ajatuksissani, mutta sinä olet niin kaukana ja kun en saa nähdä sinua usein ties milloinka, niin koittaisin unhoittaa sinutkin, mutta tiedän etten onnistu siinä. En ainakaan tähän mennessä ole vaikka olen ollut muidenkin kanssa. Niin ne ihanat hetket muistuvat mieleeni usein ja sinä niiden mukana. Tunteeni eivät ole muuttuneet vielä, olen sinun. Kummallista miten minun piti tuleman tuntemaan sinut ja että välimme olivat senlaiset. Oliko se Jumalan tahto sekin. Liekö tiemme yhtyvät milloinkaan, sekin on Jumalan kädessä. Hän kyllä ohjaa kaiken parhaiten päin täällä maailmassa.

Nähin Sundström'inkin eilen. Kun seisoimme siinä kulmassa niin he merssivat koko J.T.R. korp. koulu ohitse. Sundström huomasi heti minut ja sanoi jotain Rotkirch'ille hänkin katsoi ja rupesi heiluttelemaan. Miten herttaisia olivat.

12.9.37.

Eilen olin Sunsdström'in kanssa. Muuten erittäin hauska ilta hänen seurassaan. Han är sen omöjlig på allt sätt. Tulin Kinosta päin Hilkan kanssa eilen, nähin hänet kyllä mutta en ollut huomaavinani. Då ropade han "Miriam" och kom genast till mig. Vi följa då Hilkka hem genast. Han talade hela tiden om kärleken till mig. Men jag - jag kunde ingenting annat än skratta ut sådant tal, men han blev riktigt ond på mig och sade att jag retar honom, att jag får ännu få se vad följden blir. - Vi sutto på strandparken nästan en timme. Han smockade mig så förfärligt på ögonen, munnen och överallt. Han bet mig på kinden 2 gånger så att jag har blåa märken kvar där och så har jag ännu på halsen. Han är nog söt också på sitt sätt - -

- När vi kom å följa Hilkka så träffade vi Hocku vid bibliotekshörn. Vi blevo och tala med honom Sundström ville hela tiden bort men jag gjorde riktigt harm åt honom och talade bara med Hocku. Men han stackars var så full. Han har supit så förfärligt nuförtiden. Varför - varför gör han det. Hocku du var så söt fast du också - - - - -

- - Sundström duar mig, är det inte tokigt. Jag har inte gett lov till det, men han gör det ändå och vill att även jag skulle dua honom.

Jag får inte bli kär i honom nej - men jag kan bli, han var så hemskt söt i går kväll. Jag tycker om då han kallar mig på namnet. Mitt namn klinger så vackert då han säger det, liksom det skulle innehålla ömt kärlek. Han, han säger att han älskar mig - är det sant. Han talade om förlovning och allt möjligt, men jag kan inte ta på allvart någonting, jag skrattar bara åt sådant tal. Men därför retar jag också honom. Men - nåja.

Maanantaina 5.9.27.

Aira & minä vietimme koko eilen illan Rotkirch ja Sundstömin kanssa. Molemmat olivat ollet eilen minua odottamassa kl. 3 mutta tulin vasta J. T. R. siskoni luota ½ 4 aikaan. Menin sitten Airaa hakemaan ja lähdimme kaupungille. Tietenkin nämät olivat siellä ja kiireemmän kaupalla meidän luo. Lähdimme sitten puistoon kahville ja jäimme yhtä kyytiä tanssimaan. Ajatella kuinka jaksoimme olla heidän kanssaan kl. 4-12 saakka, kokonaista 8 tuntia.

Varför är han ock likadan som alla andra, kyssa bara kyssa vill de alla. Älska, hur kan alla älska mig med vilka jag sällskapar, så säger de åtminstone. Hur kan de bliva kära i mig då de varit ett par gånger i mitt sällskap som Sundström ock.

Sunnuntai 4.9.27.


Hilkka Aira & minä olimme eilen puistossa. Saimme oikein hyvän pöydän. Heti kun soiton säveleet kajahtiva niin Rotkirch ja Sundström kiiruhtivat Airaa & minua hakemaan. Olinkin sitten koko ajan melki Sundströmin kanssa. Ei hän hullumpi ole ollenkaan. Molemmat hirveän pitkiä ihan kun airan seipäitä. H:linnan tytöt ovat niin heitä katselleet mutta turhaa me heidät saimme. Tulin hänen kanssaan kotiin jo 11.

-syk åd öjda edas nah nadem
, nennum åp gim nah te
ssup ne arab nem

Huomenna meillä on träffit kl. 3.

Maanantai 28.8.27.

Eilen nautin oikein tanssimisesta taas. Olin Pekun kanssa koko loppuajan, pidän niin tanssimisesta hänen kanssaan. Kertun ja minun piti lähteä jo 11 kotiin kahden pojan kanssa, meitä ei sitten haluttanutkaan taas, mutta kun olimme luvanneet niin - - -

Tanssiessani Pekun kanssakysyin paljonko kello oli ja hän kysyi mihinkä sitten menen. Kerroin sitten hänelle ja hän sanoi, että sinä et lähde vielä tulet minun kanssani, selvitä vaan heille että et lähdekkään. Senjälkeen olin vain Pekun kanssa. Hän on niin herttainen poika, pidän hänestä niin paljon. Ehkäpä vielä rakastuisin häneen sillä en tiedä jos vanhakaan kiintymys vielä on kokonaan sammunut. Ei eikä olekkaan.

Hocku sinäkin olit puistossa, miksi katselit minua niin, että tytötkin huomasivat, kertoivat minulle siitä?

Minä omassa persoonassani 24.8.1927.


Perjantai 25.8.27. kl. 11,45


Olin elävissäkuvissa, tapasin Libyn siellä, tulimme sitten yhdessä pois "Backuksen" kulmaan asti. Kapt. R - - - ja ruots. luunt. Wallden tulivat meidän perässämme. Erottuani Libystä tuli Kapt. R seuraani, pyysi minua lähtemään johonkin, mutta en mennyt, sitten hän pyysi edes kävelemään vielä. Olin sitten 11.15 saakka hänen kanssaan. Jag skulle ej ha trott att han är sådan som han var, annars nog ganska trevlig men de där smockande. Han nämligen ville smocka mig, och gjorde också det ty jag kunde inte förekomma honom. Jag var så arg på honom för det, ty jag ville hålla min mun fri från kyssar efter Paul, jag ville att hans skulle ha varit den sista som kysste mig i år, men nu kan jag ej rå för det. "Vad är gjort, det är gjort" säger ordspråket. Paul, ändå vill jag bara komma ihåg dina kyssar och dina smekningar, jag glömmer inte dig - nej, min Paul, aldrig. Varje dag tänker jag på dig och drömmer om dig, Paul ack, hur väl jag kommer ihåg alla dessa stunder, timmar som vi tillbringade tillsammans, men bäst ändå den sista kvällen. Varför månne? Var den mera betydande än de andra kvällarna? Ja, den var så rörande vacker den sista kvällen, då vi sutto  där på en bänk tryckta mot varandra. Vi kände hur våra hjärtar slago snabb, liksom vår sista stund skulle ha kommit, men det var därför då vi visste, att vi få inte se varandra på länge och inte känna varandras smekningar och kyssar. Vi tago så vackert farväl från varandra, ack jack blir tokig när jag tänker på det, men jag måste göra det, ty jag får mera levskraft av det. Min Paul alltid har du en vän hos din Miriam, hon glömmer dig aldrig. Livet är nog full av lackelser, och vi äro unga, vi törsta efter nya äventyr, men - man kommer ändå ihåg ofta den som man en gång tyckt om.

Den 23.8.27 tisdag.

Jag har tänkt på dig min vän så mycket. Jag längtar efter dig du är långt borta från mig - långt borta från din "pikku tyttö". Månne du alls tänker på mig - eller längtar efter mig eller var vår kärlek bara förbi gående från din sida. Nej - det skulle jag inte tro, det var så sann sådan uppfattning fick jag åtminstone från dig. Du var nog vild och bråkig, du berättade åt mig allt möjligt om dig själv och vad du hade gjort, men det är annat.

På lördag kväll saknade jag dig förfårligt, jag grät - tänk att jag grät för längtan skull till dig. Jag var bjuden till Helins där var karnevalbal, men jag gick inte dit - jag kunde inte - jag hade inte ens lust att gå. Jag ville inte se andra pojkar och börja å flörta med dem, ty så skulle jag ha måsta gjort eller annars skulla jag ha förstört andras glädje. Därför tyckte jag att det var bättre att stanna hemma. Jag tänkte på dig och på den sista kvällen och alla de andra kvällar vilka jag tillbragt med dig. Paul min vän tänk lite på din "pikku tyttö" ock, ty du själv är ofta i hennes tankar, kanske för ofta.

Lauantaina 20.8.27.

Paul, Paul oliko eilen viimeinen ilta kun sain olla kanssasi. Pyysit minua kyllä tulemaan vielä tänäänkin ja jos en muuten niin edes saattamaan asemalle. Lupasit tulla hakemaan minua kl 9, riippuen tietenkin ilmasta.

Paul miten herttainen olitkaan eilen. Tulit taasen paljon aikasemmin kun piti, mutta sinun ei tarvinnut odottaa sillä nähin sinut ikkunasta. sanoit heti että toiset upseerit olivat pyytäneet sinua tulemaan 10 kaupungin hotelliin sillä K. T. R. upseerit viettivät poisläksiäisiä. Istuessamme rantapuistossa pyysin sinua lähtemään mutta puristit vain päätäsi. Et tahtonut jättää minua, tahdoit olla seurassani, oi, sinä siis pidät minusta niin paljon. Du omfamnade och kysste mig hela tiden och höll i så hårt, liksom du skulle ha varit rädd att någon kommer å röva bort mig från dig. Då du lade ditt huvud i min famn och höll i mig om livet, då skulle jag villat kyssa dig frivilligt på munnen men - nej inte ännu jag smekte bara ditt hår och förde mina läppar smekande kring ditt ansikte, men då började du själva så förfärligt och tog mitt huvud mellan dina händer och tryckte det mot ditt så att våra läppar mötte varandra. Så kysste du mig igen en hel evighet och där jag försökte draga bort mina läppar så tryckte du allt hårdare och hårdare.

Där jag talade att vi skulle begiva oss hem ren så ville du inte höra talas om det ens, du kysste och kysste och klämde mig så förfärligt. Jag kunde inte göra någonting, jag måste nöja mig att  stanna. Varför skulle jag inte ha suttit med dig fast hur länge men jag var rädd för hemmets skull därför ville jag tidigt hem.

Här jag äntligen slapp upp och skulle sätta fast min bälte, så tog du i mig och lyfte högt upp i ditt famn, och lade mig sedan på bänken. Jag var ofta nära att kvävas av dina brännande kyssar - men nej - vad brydde jag om det när jag bara fick vara bredvid dig. Jag tycker om dig du min - min.

Slutligen fick jag dig förstå att jag måste hem kanske du begrep när du såg att kl var över 12. Då jag sade åt honom "att tänk de sista gånger" kanske då vi sitta här tillsammans på denna bänk" så blev han alldeles ursinnig, han tryckte mig allt vad han orkade mot sig och kysste - kysste så förfårligt att jag kunde inte ens andas och så andade han så hastigt han liksom snyftade. Jag fick så illa att vara, själv vor jag också nära att gråta. Situationen blev förfärligt svårt, vi voro så betruckta båda. Men det kunde inte hjälpas jag hämtade mig först men vi gingo liksom i sömnen.

Han ville att vi skulle bestämma redan vårt möte i Perkjärvi näste sommer, men jag sade det vara omöjligt så här tidigt, så blev det oavgjort.

Vi träffas kanhända före han kommer hit eller så far jag dit.

Jag gav det lovade fotot åt honom i går kväll och visade honom två av vilka han skulle få välja men - han ville ha båda, och när jag inte lovade så sade han "jag tar det andra då utan lov". Han lovade mig också sitt foto.

Perjantai 19.8.27.

Lähdin Airan kanssa puistoon eilen ½ 9 aikaan. Paikat olivat kaikki ylös otettuja saimme kuitenkin paikat Kertun ja hänen sulhasensa pöydässä. Odotin että tulisit Paul mutta ei vaan sinua kuulunut. Vihdoin nähin sinut tulevan miten sydämmeni rupesi lyömään nopeaan luulin että se jo pakahtuu. Jouduin ihan toiseen päähän ja en saanut edes katsella sinua.

Aira hopotti kotiin lähtöä mutta en lähtenyt sillä tiesin tunsin että sinä tulet kanssani.

Sitten Aira meni vähän ulos ja jäin yksin istumaan pöytään. Silloinkos sinä tulit luokseni ja kysyit etkö saa lähteä kanssani pois ja milloin lähden. Vähän senjälkeen tuli hän ja lähdimme Airan saatoimme kotiin.

Du var sen snäll att du inte blev och supa med de andra. Du måste tycka om mig, emedan du alltid kommer till mig då du ser mig, som i går också, du lämnade ditt sällskap och komm till mig.

Vi gingo å sitta till strandparken.

Ack, Paul Paul - hur kan jag låta dig kyssa mig så som du gör. Ja - jag kan inte motstå dig - nej - då jag är i ditt sällskap så är jag helt och hållet din - hör du - ändast din. Hela min självande kropp tillhör dig då. Hur härligt du kysser mig ack - jag kan inte hitta på ord att uttrycka det. Det är så ljuvligt och skönt.

Jag - ja, jag har aldrig kysst en pojke men kysste dig i går. Jag kunde inte låta bli det. När du satte ditt huvud på mitt bröst och dina händer om mitt liv, så kunde jag inte låta bli när jag tittade på dig nej - jag måste smeka ditt hår och låta mina läppar röra sakta ditt ansikte och din mun. Men du blev alldeles tokig, du tog mitt huvud mellan dina båda händer och tryckte mot ditt. Du kysste mig så ack, sinun koko ruumiisi vapisi sinä hengitit niin nopeasti ja painoit minua itseäsi vasten. Minä en voi kertoa enkä kuvailla sitä men härligt var det. Paul minä pidän sinusta niin paljon, paljon. En saata kuvitella että lähdet ylihuomenna pois. Kauas pois Miriamistasi ja ties jos tiemme milloinkaan enään yhtyy. Paul, en voi ajatella sitä. Enkä ajattelekaan, ajattelen vain eilis iltaamme, miten ihana se olikaan. Sanoilla ei voi kuvata sitä det var någonting så skönt, härligt och ljuvligt, att när jag nu tänker på det så går det en rusning genom mig.

Huomenna minä tapaan sinut vielä kl. 8.45.

Maanantaina 15.8.

Tulin kanssasi Paul taasen kotiin. Vad du är söt och rar. Kun ensimmäiset soiton sävelet kajahtivat niin sinä jo riensit pyytämään minua tanssiin. Tanssimme vähän aikaan yksinämme, sitten ilmestyi toinen pari Ressu ja res. vänrikki Pesonius seuranaan tanssiin hajit Airaa ja Pesonius minua. Pesonius tanssii muuten hyvin, kyllä sinä Paul sentään tanssit paremmin. Kl 11 pyysit minua lähtemään pois ja tietenkin lähdin kanssasi.

Emme suinkaan kotiin vaan tahdoimme olla kaksin. Istuimme taasen samalla penkillä kuin tavallista. Paul, varför kysser du mig jämt, älskar du mig tai minkä tähden sitten. Minä nautin sinun kanssasi olosta, tunnen itseni niin turvalliseksi seurassasi. Olen vähällä tukehtua sinun puristuksestasi. Sinä puristat minua niin lujasti itseäsi vasten oi, ja sinä tukehdutat minut suudelmillasi, tulisilla hekuvilla suudelmillasi. När du lutar dig mot mitt bröst så darrar hela din kropp och din mun, den söker hela tiden min, och sedan den hittar eller får tag i min (ty jag loss inte låta honom kyssa mig och därför drar jag alltid undan min) så räcker den en hel evighet. Paul, Paul jag glömmer aldrig dessa stunder. En taida nähdä sinua ennenkuin torstaina sillä lähdette manöövereille huomenna.

Sunnuntaina 14. 8.


Ack, jag är du med honom är det inte underligt, efter en veckas, och några dagars bekantskap. men - jag har ju varit med honom ändå ofta nästa varje dag. Ja - var i går igen till Parkrestaurang och dansa ty han bad mig komma. Du dansar sedan bra man njuter riktigt av dansen när man dansar med dig.

Jag kom hem med dig igen. Lähdimme hiukan aikaisemmin, mutta olimme kumminkin viimeisiä kun tulimme puistosta. Istuimme taas niin kauan puistossa. Ack, vet du Paul jag kan ännu bli kär i dig och det är ditt fel. Varför kysser du jämt mig och till på köpet så härligt. Jag skulle villa vara din - ändast din eller så var jag också i går kväll. När jag hade ditt huvud i min famn och smekte ditt hår så darrade du som ett barn. Du kysste mig så härligt, först förde du dina läppar runt mitt ansikte så att du just och just rörde det ock sedan på munnen med sådan kraft att nej man blir galen när man tänker på det. Du Paul är so söt så rar.

Månne det var tokigt gjort när jag gav efter att du får dua mig. Men när ville och bad så vackert så kunde jag inte motstå dig.

Perjantaina 12.8.

Olin puistoravintolassa eilen Airan kanssa ja eikös vänrikki Aalto myös ollut siellä. Hän istui selin meihin, mutta tietenkin hän vähän väliä kääntyi katsomaan taakseen. Sitten kun toiset upseerit tekivät poislähtöä tuli hän meidän tykömme ja pyysi lähtemään käveleen. Saatoimme Airan kotiin ja lähdimme sitten rantapuistoon istumaan. Varför, varför smockar han mig, ja det vet jag inte. Hela tiden höll han på att kyssa och klämma mig att man blev alldeles tokig. Jag tycker om honom så där - ganska mycky ock med andra ord. Hän är så rar - riktigt en rarling. Ja, nu också var jag nära att kvävas flere gånger, han tar så starkt i och han klämmer så mig mot sej ack, nog är det härligt att ligga i hans famn och njuta - njuta av hans härliga kyssar.

Mpnne jag skulle ännu börja ock älska dig - vet inte. Kanhända han är ju så rar. Klockan var så mycky igen när jag var hemma, men kan inte rå för det att ville inte släppa mig hem.

Keskiviikko 10.8.27.

En olisi uskonut että vänrikki Aalto on niin hauska. Olempa oikein ihastunut häneen. Niin, eilen sitten olin hänen kanssaan. Hän tuli jo vaille 8, siis aikanen hän oli. Olimme puistoravintolassa ja senjälkeen istuimme eräällä penkillä lähellä keltaista paviljonkia. Han är en riktig förtjusare. Jag hur har jag kunnat bli förtjust i honom och ännu nu, har glömt även Hocku, ja - hur har jag kunnat? Vet inte han är så kulti människa riktigt rar. I hans famn glömmer jag allt till och med mig själv. Hans kyssar ack, de äro mera än man kan säga och hans sätt att fatta tag i mig nej - jag hitta inte sådana ord att uttrycka den. Ack, hur han i går ock klämde mig så hårt att jag knappast kunde andas. När jag sa åt honom så svarade han "förlåt det är inte min mening. Och så kysste han mig så härligt och skönt. Jag glömmer aldrig den kvällen nej - Hela tiden smekte och kysste han mig och när jag ibland råka slippa undan så var han en stund stilla, tittade på mig och smålag och sedan knappast märkte jag så var jag i hans famn och våra läppar mötte varandra. Han är på allt sätt olik andra pojkar. Han är så manlig och stark. Sådana tycker jag om och nästan alla flickor. Utseendet spelar ju ock en roll. Det har han nog, han har bra hållning, hajig gång, han är lång och smärt vackra tänder och ser bra ut på allt sätt.

Han bad mitt foto men knappast ger jag det åt honom han far ju efter en och en halv väcka bort, då ser jag inte honom mera kanske aldrig, jag tror att det lönar sig inte att kasta bort sina foton så där.

He lähtivät tänään manöövereille ainakin perjantaiksi tulevat takaisin.

Maanantaina 8.8.

Eilen olin taasen puistossa. Ei siellä vallan hullumpaa ollut minun mielestäni sillä sain tanssia paljon. Heti ensimmäisen tanssin jälkeen pyysi vänrikki Aalto tulla minua saattamaan ja lupasinkin hänelle. Ressu ihastui hänen tanssiinsa ja koko ajan hän vaan toivoi että vänrikki Aalto olisi tullut hakemaan häntä. Ihan lopulla hän sitten pyysi Ressua. Senjälkeen Ressu vaan hoki voi kun se tulis hakemaan minua ja samassa Aalto pyysikin minua. Tanssimme sitten pari tanssia jonka jälkeen hän pyysi minua lähtemään.

Ei hän ole ollenkaan hullumpi. Minun mielestäni oikein mukava. Han var hemskt hygglig annars, men när vi kommo till stan så ville han smocka mig, men jag kunde undvika honom ganska länge men till slut tog han tag i mitt huvud med båda händerna och smocka så att jag var nära att kvävas. Han var sen stack, jag trodde mig gå i tusen bitar då han tryckte mig intill sig! Fast jag hur försökte bort mig, så kunde jag inte. Han tog allt hårdare och hårdare i i mig, nej jäg kunde ingenting annat än låta honom smocka. Ack, hur han skälvde och darrande och jag kände hur hans hjärta slog så snabbt. Vid vårt hörn tog han mig igen i sitt famn, det tog riktigt ont då han tryckte mig till sig, han kysste och kysste hela tiden. Men han är söt ändå.

Har möte med honom i tisdagkväll kl. 8.

Hocku du är här, du var till Parken också på kvällen. Du är söt det måste jag säga men jag tror att det är slut mellan oss. Jag vågar inte vara med dig för att du är bara sådan som du är. Schaufför, kapitulant ack var dessa ord skära mina öron. Du tittade på mig alltid när de kommo och bjuda opp mig. Hocku, Hocku tror inte att jag av mig själv lämnar dig - nej - genom tvingandet. Jag kan aldrig glömma min svågers ord, ack, nej - varför måste jag komma i håg dem. Dessa ord, vilka ofta klinga i mina öron, äro så svidande. Varför måste jag veta allt lika bra skulle jag har varit utan att veta. Men - kanske det är ödet - vi måste skiljas.

Således är vår vackra sommarsaga slut. Det måste ske så. Men - ack hur härligt det är att komma i hår vår ljuva, skona majsaga och fortsättning vår sommarsaga. Jag måste säga ännu en gång att jag var nära att förälska mig i dig, så mycket häll jag av dig min Hocku. Tack för allt hur svårt det är att glömma, har försökt på allt sätt men utan recultat. Ännu en gång tack för allt Hocku. Jag mister nu vår sommarsaga - men det kan inte hjälpas, så gärna jag skulle hålla det i mitt hjärta. Varför måste man göra som människorna säger kan man inte göra som man själv vill. Så är det här i världen. Helt och hållet glömmer jag inte dig fast jag hur skulle försöka, det vet jag. Jag säger ännu Hocku min älskling så så du också alltid till mig. Hoppas att jag inte träffar dig så är det lättare.

Maanantai 1.8.

Olin eilen taasen puistossa. Alku näytti siellä koko kuivalta sillä ei siellä ollut ketään kivoja ihmisiä. Mutta lopput tulikin hauskaksi. Tulin tuntemaan erään Riihimäkiläisen pojan oikein kiva muuten. Tulin hänen kanssaan kotiin. Ei silti olisin mieluimmin tullut Pekun kanssa, mutta mitä voin kun hän tuli perätysten ihan hakemaan minua.

Hän tanssi myös hyvin. Samanlainen muuten kuin muutkin. Smocka ja smocka vill alla. Hocku Du kommer hit i fredags eller lördag, så trevligt men jag är litet rädd ock. Månne jag kan kan eller vågar fortstätta att sällskapa med dig.

Sun. 31.7 -27.


Tapasin Auliksen eilen puistossa, hän täällä ihmettelen kovin. Hän oli kysynyt Libyltä että missä minä olen ja juuri silloin satuin tanssia heidän ohitsensa. Seuraavaan tanssiin tuli hän heti hakemaan minua. Olin sitten loppu illan hänen kanssaan. Aulis varför ville du kisse mir. Kan inte förstå, det är ju nästan 2½ år från det vi voro tillsammans, fast visst har jag ju träffat dig efteråt. Du kysste mig så som vi skulle ännu vara kära i varandra. Men det är jag inte, jag tycker om Hocku nuförtiden. Inte för det att jag skulle ha glömt dig nej - jag tuckte så hemskt om dig då och kommer ännu ofta ihåg dig. Esitit minulle kaksi toveriasi jotka olivat mukanasi, olitte menossa Kangasalle. Pyysit heti saattamaan minua ja lupasin sillä enhän nää sinua usein. Tehin kyllä tyhmästi Lindmanille ja eräälle kapteenille kun olin luvannut heille mutta enhän kuitenkaan olisi voinut molempien kanssa tulla kotiin. Vielä tahdoit godnattkyssen och jag gav den åt dig, för min gamla kärlekas skull till dig.

T:hus den 27/7.

Är hemma redan hur allt känns så annorlunda, det är väl frånvarandet som gör det. Fick brev i dag morse från Werner B. Hans brev bli ju gång på gång  allt intressantare och med detsamma en fråga för mig.

Hilkka berättade att när han hade sagt hälsningar från mig till Peku så hade han frågat var jag är och tilllagd var det inte till Perkjärvi hon for. Hilkka svarade förstås jakande. Så hade Peku frågat när jag kommer hem. Det visste Hilkka icke då ännu. Så hade de talat någonting annat också om mig och Peku hade sagt då är det ju vi två "som har ledsamt efter henne. Hilkka sade att det är många andra ock som har. Då hade Peku sagt, det vet jag, men vi ska tala bara om oss.

I tåget den 26/7 - 27.

Nu är jag på väg till T:hus. Ack, hur ledsamt jag har efter Kaukjärvi och mest dig min vän. Snart falla tårarna längs mina kinder - nej var stark - jag måste vara stark. Men jag kan inte, mitt hjärta dunkar så snappt, jag har så ledsamt. Jag längtar mest till dig min käresta - varför måste jag träffa dig - varför kunde jag inte få resa bort utan att se dig. Jag skulle ha haft mycket lättare att resa hem utan återseendet - det var kanske ödet som tvingade oss att träffas. "Således var nöjd med det, var glad att du har vackra minnen kvar från dessa stunder och dröm om dem så har du lättre att vara." Så måste jag säga ät mig själv. Det hjälper ej, har nästan gråten i halsen, min vän - min käresta nu far jag långt bort från dig. Du kommer snart - efter 2 veckor - då har jag i T:hus. Men man det inte huru det är då mellan oss. Man kan nekat mig sällskapa med dig - men jag gör det ändå ty jag älskar dig, nej rättare - jag håller av dig. - - -

Ju, längre bort jag kommer från dig desto mindre blir min längtan efter dig. Varpå det månne bero. Är det din närhet, som kommer mig att sakna dig efter vad är det då. Men nu har jag lättare redan att vara. Mina tankar svävar redan i T:hus där har jag många många - nej tänk inte på andra nu.

Sunnuntaina 24.7.27.

Eilen, eilen tapahtui suuri ihme minulle. Olin Hockun kanssa - hänen kanssan. Uskalsin mennä vaan vaikka minua on kielletty.

Olin ensin illalla erään raskastykistöläisen kanssa. Lähdimme kävelemään tanssilavalle päin. Olin tanssinut muutaman tunnin kun nähin korpl. Winterin J.T.R. Hän tuli hakemaan minut heti tanssiin, hän kertoi m. m. että Hocku ja Nyman olivat lähteneet hakemaan minua. Vähän sen jälkeen huomasin Hockun & Nyman'in seisovan vähän matkaa minusta, justiin kun olin kääntää pääni pois heistä niin Hocku huomasi minut ja tuli kiireimmän kaupalla tyköni vaikka minulla oli kavaljeeri vieressäni. He jäivät vaan puhumaan kanssani ja kun soitto alkoi niin Hocku "bjudas" minut heti. Olinkin sitten monen tanssin ajan hänen kanssaan mutta oma kavaljeerini tuli taasen hakemaan minua sitten tanssin vuorotellen kummanki kanssa. Hocku pyysi saada lähteä saattamaan minua ja tietenkin lähdin hänen kanssaan. Hocku vad du är söt. Du berättade att du försökte skriva till mig och skicka brevet med Nissfolk, men han hade inte lovat hämta det till mig. Och då när jag skrev till Bengt så skickade jag hälsningar till dig, du hade fått den således tidigt en morgon då du ännu låg i sängen. Du var väl så sömnig ännu att då Du steg upp så visste du inte om du hade drömt eller inte. Du hade tagit sedan reda på Bengt och frågat om du verkligen har fått hälsningar från mig. Och sedan hade du villa skriva till mej och du skickade hälsningar, men jag fick den inte. Du hade frågat av Nissfolk var jag bor, han hade bara sagt, dit är så långt.

Hocku vad du är söt. Du tycker om mig ännu vad jag är lycklig - men ack hur länge - Jag tackar Gud att jag fick se dig och tillbring går kvällen med dig. Du sade att jag är din älskling - din älskling det vill jag så gärna vara. Vår vårsaga är inte ännu slut - så lycklig jag är, men jag har att tacka Gud för min lycka. Så söt du talar Hocku jag kan inte vara utan att tycka om dig. Du kysste som förr också så hjärtligt och ömt mig. Förts när jag inte ville låta, så sade du vardör - varför får jag inte en hälsnings kyss när jag engång fick en avskedskyss ock. Jag svara: Månne du har fått någon avskedskyss kanske du har drömt bara. Han svara: ja - kanske jag bara drömde om den. Men så drog han mig till sig och försökte kyssa, men han fick inte mera än vad våra läppan just - och just rörde varandra. Men när vi kommo till alléen hän, så drog han mig med sådan starkhet till sig att jag inte anade det innan våra låppar möttes. Så kunde jag inte mera motstå dig - det gick en rusning genom mig jag var din - jag var din på det hederliga sätt. Hocku du är min - du är min, jag är din, min älskling. I dag skulle vi träffas kl 7. men knappast ty det är sådant åskväder. Men varför inte, det kan ske en underverk att regnet slutar. det är i Guds händer om han vill eller inte att vi ännu träffas här.

Keskiviikko 20.7.27.

Tapasin tänään kylässä Nymanin & Hippodrom'in. Puhelin vähän aikaa heidän kanssaan. Hockusta en puhunut mitään mutta Nyman kysyi eikä saa viedä terveiiä. Essu lähtee huomen aamulla Viipuriin. Lähden hänte saattamaan asemalle sinne on 15 km. Pelkään että Hocku, Nyman ja ne toiset tulevat lauantaina tai sunnuntaina tänne. Mahdotonta minulla Jarlin takia, hän ei voi sietää että seurustelen heidän kanssa.

Maanantai 18.7.27. Keibel

Olin tänään ratsastamassa Nissfolkin kanssa. Enhän ole mikään erikoinen ratsastaja sillä olen vasta alulla.

Keibel 12.7.27.

Ja, jag är ännu här i Kaukjärvi, har snart varit en hel månad. Sitter här uppe nu i mit rum som befinner sig i andra våningen. Härifrån är ett vackert utsikt.

Tittade just på Hockus foto, ock kan inte låta bli a. betrakta hans varje ansikts drag. Är det för mycket om jag säger att jag älskar honom. Nej - varför skulle mina tårar dråsa ner längs kinden då jag betraktar hans foto om jag inte älskar honom. Jag kommer ihåg allt - allt, vår lilla vårsaga. Den var kort ty han måste fara bort men desto vackrare och ljuvare var den. Den var som en blåsippas korta levnad. Vi blevo bekanta då vårens första blåsipporna spirade upp, han plockade åt mej de första blåsipporna som vi sågo på vår promenad, det var på den andra kvällen då vi voro tillsammansa. Och sedan voro vi nästan varje dag tillsammans, när de bara passade för honom. Ack, dessa härliga stunder som vi tillbringade tillsammans. Nej - de voro icke stunder - timmar, flere timmarna njöto vi av varandra sällskap. Ack, hur härligt var det ändå att höra honom tala om kärlek till mej. Miriam min Miriam, min kära sötling, ack, det gick alltid en rusning genom mig, när han talade så, och de härliga kyssarna de brännde ack, de glödande heta kyssarna, de brännde min mun och hela mitt ansikte. - Nej - varför tänker jag på dem, kan jag inte vara utan att tänka på dem. - Nej - jag måste jag måste utan deras minne skulle jag säkert dö.

Ja, sådant var det en tid. Så började blåsipporna vissna, men vår kärlek vissnade inte men han måste fara kort långt från mig. Vi togo så vackert avsked från varandra i hopp om att snart träffas eller om inte snart så efter två månader åtminstone, då han kommer tillbaka. Sådan var vår korta sköna ock ljuva majsaga.

Vi hoppades då att vi snart träffas, men - ja, men, tiden kan ändra så mycket. Månne den andra vår ljuva kärlek och. Tiden förtär mycket och när man är en lång tid skillt från varandra så glömmer allt, allt det vackra som man erfarit. Hugo glömmer fort, ja vi äro unga och våra hjärtar törsta efter nya kärlekshistorier. Men när man träffas då börjar det gamla gro igen, vi ha kastat det i en liten bakkammare i vårt hjärta, återseendet kan väcka upp det - ja och så kan det börja på nytt igen. Vi skall se hur det går med oss.

Nu är jag nära dig men vågar inte ens happna att få träffa dig, nej - jag törs inte. Min svåger skulle komma få veta det så hur går det sedan. Det är bäst att vi inte se varandra. Hur skulle det sedan vara med vår vackra, härliga och ljuva saga, med vår vårsaga - majsaga. Är bäst att ingen få veta om den eller få se oss tillsammans. Ty allt är omöjligt.

Lauantaina 2 p. 7. 1927.

Olen ollut oikein pahalla päällä koko päivän. En ymmärrä edes itse itseäni. Tänään illalla näki mein svåger ein Bild von dem Hocku so sagte er, dass ich nicht mit ihm darf sällskapa. Han är en obildad karl förut varit chaufför. Kan det vara möjligt. Han har åtminstone gått 5 klasser ty han var ju i res. off. skolan.  Jag skulle inte tro, han verkar så bildad ut. Jag sade åt min svåger att han skall på hösten "till kadettskolan" så sade han "omöjligt - ja han måste då läsa 7 klasser före blir det ingenting av det. Han skällde så på honom att jag fick riktigt illa att vara. Jag håller av honom nu först märker jag det när jag hörde allt detta så var det nära att jag inte började riktigt a. trästa med honom. Han sade till och med att jag skall inte hålla sådana fotos i min väska. Men jag håller jag skäms inte att känner den.

Jag lägger mej snart är så trött på allt. Har tänkt på dig Hocku så mycket.

Keibel 30.VI 27

Tänään sain kirjeen Blomgrenilta. Voi mahdotonta. Kaikki ovat samanlaisia kärleksbrev bara kaikki kirjoittavat. Miten on mahdollista että he rakastuvat minuun. En voi käsittää.

Keibel. Juhannusaattona 23.6.27.

Tänään sain kirjeen Werner Blomgren'ilta. Han skrev i det att han blev så kär i mej. Är det möjligt . Varför bli alla kära i mej vem kan svara på den frågan.

Jag njuter riktigt här av livet. Täällä ei ole yhtämittaista tanssimista niinkuin kaupungissa saa olla rauhassa kaikilta kaupungin huvituksilta. En ole edes H:lle viitsinyt ilmoittaa että olen täällä ja toivon että en edes sattumaltakaan tapaisi häntä. Syyn voin kirjoittaa joskus toiste.

Olen väsynyt kovin olin nimittäin ajelemassa 28 km päivällä. Ja sitten vielä soutelemassa sen jälkeen. Odotan Hilkalta kirjettä, tahtoisin niin tietää H:linnan uutisia.


Keibelissä 18.VI.27.

Nyt olen ollut täällä pari päivää. Hyvinpä nämä ovat kuluneet. Tulin juuri soutelemasta - ajatella soudimme 15 km paikkeilla. En ole ennättänyt kertoa vielä matkastani tänne. Sepä oli omituinen, oikea seikkailumatka. Riihimäelle saakka ei ollut mitään erityistä, mutta sitten. En tahtonut millään saada paikkaa vaunussa, sain mennä useiden vaunujen läpi. Vihdoin sain eräässä vaunussa paikan. En kiinnittänyt ympärilleni mitään huomiota alussa, otin heti matkaluettavani esille. Satuin kerran katsastamaan ylös kirjasta ja huomasin vastapäätä minua istuvan erään URR:laisen. Hänen silmänsä olivat kiinnitetyt minuun mutta kun hän huomasi minun katsovan häneen niin hän käänsi katseensa pois minusta. Näin teki hän useamman kerran. Kerran sentään sattui katseemme kohtaamaan toisensa ja minä - minä en voinut olla vetämättä suutani hymyyn. Sitten hän lähti ulos vaunusillalle ja sillä aikaa teki hänen toverinsa tuttavuutta minulle, ihan vieressäni istui nimittäin hänen toverinsa. Kauvan ei hän ollut sillalla vaan tuli pian sisälle. Taasen alkoi sama peli, hän katseli katselemistaan minua, minua oikein rupesi huvittamaan ja aloin puolestani myös ajan kuluksi.

Lopulta minua rupesi naurattamaan, en voinut istua paikallani vaan menin ulos vaunusillalle mutta mitä hän tuli myös vähän ajan perästä. Ja niin tietenkin tulimme tutuiksi. Kauanpa ei kestänyt kun olin oikein hyvä tuttu hänelle. Puhuimme heikan meikat, Simolassa hänen täytyi muuttaa junaa. Niin hänen nimensä on W. Blomgren. Hän pyysi osoitteeni ja hän puolestaan antoi omansa. Mutta hänkin - varför försökte han smocka mej efter så kort bekantskap - ja varför? Han sade så söt farväl och gav ett foto var stod skrivet. "Skriv jag väntar" och adress. Var ganska underligt men så ha många andra och blivit bekanta med varandra.

Tiistaina

Minulla oli treffit kl. 7 tänään Näsäsen kanssa. Kävimme ensin asemalla, sitten menimme puistoon. Istuimme ravintolassa ½10 asti. Lähdin sitten ajelemaan hänen polkupyöränsä päällä Hattelmalan harjulle. Hän on sitten ihan mahdoton. Voiko kaikki noin heti rakastua minuun?? Miten sitten, ei suinkaan he vain muuten puhu, voisivat olla puhumatta jos eivät tarkoita mitä puhuvat. Hänkin  - ei muuta kuin rakkautta, rakkautta ja kuinka hänen tulee kauhean ikävä, kun lähden pois, hänen sydämensä pakahtuu surusta sillä aikaa ja kaikkea tuonlaista hän puhui. Sanoi ihan suoraan että hän on hirveän rakastunut minuun. Kunde inte motsrå hans kyssar jag kunde inte. Han tog med våld. Hela tiden tänkte jag på Hocku, ock om det skulla ha varit han. Jag älskar inte ännu Hocku, det måste jag säga, men jag håller av honom som vän. Torsdag morgon far jag till Perkjärvi.

Maanantai

Olin eilen hänen kanssaan ½6-8. Olin luvanut mennä Hilkan kanssa 8 joten en viitsinyt peruuttaa sitä. Käsänen oli puistossa ja olin tietenkin lopun iltaa hänen kanssaan. Underligt varför bli alla kära i mej. Han också. Mitt i dansen kysste han mej på kinden flere gånger. Var riktigt rädd att människorna skulle se, de sku ha fått igen att tala om mej. Vad han talade, han sa direkt ut att han är kär i mej. Så det är det. Lät nog honom smocka mej.

Sunnuntai 12 p 6.

Eilen oli taasen erinomaisen hauskaa. Olimme ensin ravintolassa sieltä tuli Salonen K. S. P. hakemaan minua tanssiin. Hilkka oli mennyt vähää ennen minua sisälle Libyn kanssa. Siellä oli Porin rykmentistä 4 res. ups. kok. En ennättänyt tanssia kuin kahden kanssa heistä. Näsänen pyysi heti ensimmäisen tanssin jälkeen kaikki seuraavat. En luvannut, niin hän pyysi sitten edes viimeisen. Lupasin sen. Mutta hän tuli vaan hakemaan minua joka tanssiin. Hän tanssii hyvin, niin mitäpä sitten olin lopun aikaa hänen kanssaan. Huomena on minulla treffit ½ 6 hänen kanssaan.

Tiistai 7 kesäk. 27.

Helluntai meni hauskasti. Tietenkin olin Puistossa tanssimassa. Helluntaipäivänä tulin erään Tamperelaisen kanssa kotiin. 2. helluntaipäivänä Salosen kanssa.

Maanantai 30. V. 27.

Eilen tulin Kivekkään kanssa kotiin. Lät på skoj honom smocka mej som förut också, var inte första gången nämligen. Han är så snäll, riktigt "mammas pojke".

Sunnuntai 29.V.27

Olin eilen taasen Puistossa tanssimassa. Mutta kuka puuttui sieltä? Sinä Hocku. Mutta hauskaa siellä sentään oli. Koitin olla muistelematta sinua. Niinkuin pyysit, ettei tulisi kovin ikävä. Sanoit Hocku, että kyllä sinut pian unhoitat, annat är det med mej, "Bättre skulle det vara att jag skulle glömma dej tills vi träffas ty vet du hurudant det är att tänka på en människa och vet att hon år långt borta, att inte få vara med henne och njuta av hennes sällskap, ja vet du?"

Olet kaukana tällä hetkellä minusta Hocku. Löysin vanhan "ystäväni" eilen puistosta Heimon. Tunlin hänen kanssaan kotiin. Kun puhuimme Hockusta niin hän sanoi että kuule Miriam olen vielä mustasukkainen slle josta puhut. En tahoo että  - .. Sanoin että älä turhia enään älä muistele mennyttä aikaa. Hän vain sanoi, se on totta kahdehdin kaikki kestä pidät.

Perjantaina 27.5.1927.

Nyt olet poissa Hocku kaukana minusta. Lähdit eilen illalla kl. 12,25 junalla Perkjärvelle. Minun täytyy myöntää että kaipaan hiukan sinua.

Muuten vietin eilisen päivän kokonaan seurassasi. Kello ½ 2 lähdin Hilkan kanssa ulos satuimme tapaamaan heti Steinin ja Sinun, tulitte heti seuraamme. Menimme Vainikaiselle kahville ja istuimme siellä ½ 1 asti sitten menimme asemalle katsomaan kun yksi osa J. T. R. lähti leirille. Sitten menimme kotiin Hockun täytyi olla kl 5 kasarmissa ½ 8 tuli Stein meidän kanssa odotimme Hockua hän oli asemalla Jarlia hakemassa biilillä ½ 9 hän tuli sitten menimme Backukselle. Senjälkeen olimme kaupungilla, vihdoin kl. oli niin paljon että Hockun täytyi lähteä asemalle. Lähdimme kaikki häntä saattamaan. Asemalla olivat jo kaikki toiset. He tulivat puhelemaan meidän kanssa. Tunsimme kaikki muut paitsi Walleniusta ja hänet esiteltiin meille. Melkein heti hän sanoi Jasså, det var ju fröknarna som skoja med oss här en kväll och lät oss springa efter. Hän on muuten mukava poika hauska seurasa puhuu paljon. "Hippodrom" niin sopii hänelle hyvin, hän on senlainen "skojare". Pojat rupesivat skojaamaan Hokusta ja minusta. Heti sanoi että kuinkas tuo pakkilaatikko on hyvä, voitte mennä ottamaan sinne hellät jäähyväiset, ei kukaan nää sinne. Vallenius taas, kyllä te tässäkin voitte sanoa hellät jäähyväiset minä käännän selkäni kyllä, niin en nää. Nyman, minä tulen sitten viereen seisomaan ja sanoin koska se on loppu. Kaikkea tuonlaista he juttelivat. Vihdoin Stein huomautti heillä että voivat jo kadota. Olimme sillan alla vähän aikaa sateen suojassa. Där kysste Hocku mej till farväl fast Stein och Hulka voro alldeles nära oss. Du frågade: Om jag har ledsamt efter dig. Förstås. Och när kommer du sen dit hus får jag veta det välkommen Miriam fort. Sedan sutto vi tysta en stund fördjupna i tankar och hans mun sökte hela tiden min. Han smekte mej så att - - - - När kl var så mycket att han måste gå, så tog han i mej med stark tag i och kysste, kysste runt mitt ansikte med sådan iver att jag trodde den sista stunden nalkas. Han kämde mej så att jag trodde mig gå i bitar. Ack hur mina läppar glädo av dina brännande stacka kyssar. Adjö Miriam, sade han, vi träffas snart och kysste mej ännu på handen. Sedan gick han till Stein och Hilka för att säga den adjö. Ännu en gång kysste han mej på handen. Stein & Hilka följde mej sedan hem.

Torstai 26.V. 27

Eilen oli oikein hauskaa puistossa. Kaikki res. ups. kokel. J.T.R olivat siellä. Sain niin vähän tanssia alussa Hockun kanssa. Aina ennätti joku ennemmin sinua. Kerran satuit tulemaan jokseenkin yht'aikaa Pekun kanssa. En ymmärtänyt ensin kumpaisenko kanssa olisin mennyt. Peku joka seisoi hänen edessään ihmetteli miksi en tule, muttta sitten katsoi hän taakseen ja huomasi Hokun mutta samassa antoi Hocku Pekulle etusijan. Peku sanoi että sinua täytyy oikein jonottaa. Eräs toinen kerta sattui Eriksson, Hocku & Tane yht'aikaa. Eriksson ehkä oli hiukan ennemmin jotta minun täytyi mennä hänen kanssaan. Olisin erittäin mielelläni mennyt Hockun kanssa mutta silloin olisivat toiset suuttuneet. Hocku oli sanonut Hilkalle että hän ei saa yhtään tanssia minun kanssani kun toiset ennättäv aina ennemmin. Kun Hilkka & Tane lähtivät niin olin Hokun kanssa sen jälkeen koko ajan. Lähdimme mekin ennen loppua pois noin ½ 1 paikkeilla. Istuimme rannalla huvimajassa koko kauan. Hocku ich kann nicht motstå deine Kissen. Sinä et kysy utan du tar och du gör som du själv vill. Juuri senlaisesta pidän. Teen välillä sinulle kiusaa ja olen suuttuvinani ja silloin olet kauniisti vähän aikaa. Sitten yht'äkkiä vedät minut syliisi ja suutelet minua niin tulisesti silmiäni poskiani suutani tukkaani, kaulaani. Et välitä vaikka ihmiäsi olisi kuinka keskellä tietäkin vain. Kaikkein enimmän pidän sinun "hyvää yötä" suudelmastasi, sen on lyhyt mutta sitä tulisempi.

Onsdag 25.V.27

Eilen taasen sain viettää illan kanssasi. Olit res. ups. kok. Nymanin kanssa. Ihmettelin miksi et tullut heti kun nähit minut, mutta tiedän syyn, kerroitte sen. Olitte heittäneet arpaa kutka saavat tulla meidän kanssamme heistä neljästä kokelaasta.

Pitkänen & Vallenius olivat voittaneet. He tietenkin koittivat heti tulla seuraamme ja puhelivat meille, mutta emme huolineet heistä juksutimme heitä vain lystinpäiten perässämme. Vihdoin kumminkin kyllästyivät kai meidän pilantekoomme koska katosivat. Hocku & Nyman tulivat heti meidän kanssamme.

Maanantaina yöllä kl. ½ 2.

Jag var igen med Hocku. ½ 9 tiden kommo Hilkka och jag från Kauppakoulu och när vi gingo förbi Kirkkopuisto så sågo vi att de sutto där. Vi gick nedför reskan och förbi Panu till "Backus", sedan vände vi om oss och sågo att Steni och Hocku kommo nedåt Rådhusgatan. Vi ides inte gå emot dem, utan gingo samma väg igen. De förstås vände sig om och kommo emot oss men på andra sidan av gatan. De hälsade så söt. Sedan gingo Hilka och jag åt Kino till och de kommo efter och fingo fast oss just vid "Luterilainen". Alla vi fyra togo vägen till parken, där skojade vi alltmöjligt. När jag satte mig så kom Hocken och sitta bredvid mig (vi sutto i gula paviljong) och tänkte kyssa mig men jag fick huvudet bort så att han fick bara på kinden. Engång då han stod framför mig så kysste han mej mitt på mun utan att jag kunde rå för det. Vet inte om Steni och Hilka märkte det. Snart lämnade Hocku och jag de och gingo till vårt gamla ställe. Just då vi gick över vägen som för till stan så kysste han mej och jag märkte inte att Vaaja kom åkande med velo. Han såg förstås. Hocku du är sen söt pojke det måste män säga, hans sätt att tala är så förtjusande. Dina kyssar och, hur de brände min mun. Härligt var det att ligga i din famn och få kända dina smekningar. Kl. var 12 då jag kom hem.

Sunnuntaina 23. V. 27.

Olin eilen Raatihuoneella Lyseon konsertti-iltamassa. Holger oli päivystämässä niin ettei hän päässyt sinne. Tulin Kivekkään kanssa pois sieltä. Ensin saatoimme Hilkan kotiin.

Maanantai 23. V. 27.

Olimme Hilkka ja minä eilen puistossa tanssimassa. Hocku oli myös siellä mutta luulen että hän oli vähän "hick". Tanssin kyllä kanssasi, sillä et ollut niin paljon. Alussa istuimme ravintolassa ihan sinun, en luule että sinä huomasit ennenkuin pojaat sanoivat Huomasin miten he usein mainistivat sinun nimeäsi ja katselivat minua koko ajan. Pinne kielsi teitä tulemasta sisälle ja että lähtisitte heti pois muuten hän polttaa. Tulit kumminkin ja tanssit koko ajan kanssani. Mutta teitin täytyi kumminkin lähteä ennemmin. Minä tulin taasen Kivekkään kanssa pois.

Lördag 21. V 27.

Jag var igen i går med honom. Hilkka & jag voro i stan och promenera. Vi sågo Vaaja och han kom genast med oss. Efter en stund såg jag Blomqvist komma emot oss. Han hälsade så söt. Från II aptekshörn sade jag adjö åt Hilkka och Vaaja och började ensam gå hemåt. Blomqvist lämnade genast sin kamrat och skyndade efter mig, han fick fast mej vid I apteckshörn. Han frågade om han får göra sällskap till mej. Gärna förstås! Genast frågade han igen: Har fröken alls kommit ihåg mej o. s. v. Vi togo vägen till parken som vanligt. Först sutto vi på en bänk nära gula paviljong sedan gingo vi till samma plats där vi brukat sitta. Är det inte skojigt, jag är du med honom. Han frågade om vi inte skulle kunna bliva du med varandra. Jag tänkte det är för tidigt och svarade at hör Ni vi ha först känt varandra så kort tid, det är omöjligt men när han bad så tänkte jag att det är ju detsamma och sålunda blev jag du med honom. Då han fick veta mitt namn så upprepade han det flere gånger och drog mej till sig, kysste tusen gånger och viskade Miriam Miriam jag äskar dej. Och hur många gånger jag fick höra honom säga, att han älskar mig. Medan vi ännu sutto där på bänken, så gingo Hilkka och Vaaja förbi oss. De märkte förstås oss och började "hosta" för att vi skulle se dem. Säker sågo de och när han kysste mej. Holger vad du är söt jag njuter av dina brännande heta kyssar, du kysse mig så att ingen förut har kysst, jag alldeles glömmer mig själv i din famn. På återvägen talade vi om kärleken, han påstod att han älskar mig. Så svarade jag att det är omöjligt att bli så här fort kär. Så sade han: Jag säger rakt ut att inte är jag ännu pin kär i dej, men jag är förtjust och därför älskar jag dej. Miriam min sötling du är sp söt och så kysste han mej tusen gånger igen och hela hemvägen alltid efter en stund. Då jag var hemma var kl över 12 redan. I vårt hörn då jag skulle säga godnatt till honom så kysste han mej så att jag hade svårt att andas, och jag försökte mej bort från hans händer och det lyckades även. Men han ropade mej ännu att: Miriam ännu en liten kort puss och jag gav det. Vad du är söt Holger jag måste akta mej att ajg inte blir kär i dej. Ändå tycker mycke om dej.

Även han talade om nima ögon. Han sade att Mirima dina ögon förtjusar mej, de äro alldeles för vackra. Inte för det du är ju annars också vacker, men dina ögon -----

Keskiviikko 19. V 27.

Olin tänän Blomqvistin kanssa, hän on oikein ihastuttava. Hilkka ja minä lähdimme kaupungille kl. 8 aikaan. Nähimme Blomqvistin "vellikupin" kanssa. Oitis nähtyään meidät he lähtivät tulemaan meidän luo. Sen huomattuamme lähdimme Hilkan kanssa meillepäin, he tulivat niin kovaa perässämme että saivat meidät kiinni Osuuskaupan kulmassa. He pyysivät meitä kävelemään, mutta Hilkka ei millään olisi lähtenyt sillä ei hän tahtonut olla "vellikupin" kanssa. Mutta minun takiani hän vihdoin myöntyi, huomasin sen. Mutta jo kasarmien kohdalla hän sanoi täytyvänsä olla kotona 9. ja hän lähtikin pois.

Blomqvist ja minä lähdimme puistoon. Ensimmäisen kerran hän "smockas" minua suulle. Miten ihastuttava hän on. Löysimme oikein hauskan paikan takapuistossa siellä sai olla niin "i fred. Han kan smocka sen bra, jag var i sjunde himmel i hans famn, och från hans händer slipper man inte bort fast man hur försöker. Han smockade mej på ögonen sedan rund ansiktet och på munnen och slutligen på nacken. Sedan var han stilla en stund och ett, tu, tre sade han. Söta fröken, vet Ni jag älskar er. Jag blev förstås så häpen att jag kunde inte säga ett ord. Han fortsatte, har fröken alls tänkt på mej, när jag inte nu heller svarade så böjde han mej och kysste så att jag var nära att kvävas. Han är hemskt söt människa jag tycker så där om honom. På återväg plockade han blåsippor åt mej och fäste dem på mitt bröst, sedan tittade han mej djupt in i ögonen och kysste sp härligt, först på ögonen sedan på munnen, igen tittade han mej i ögonen och tog sedan mej så hårt fast och tryckte mot sitt bröst att jag var nära att skrika men hans kyssar förhindrade det. Klockan var ½ 12 då jag var hemma.



Maanantaina 17 p. V.

Eilen oli taasen yhtä hauskaa kuin eilenkin siis oikein ihastuttava ilta. Sain tietenkin tanssia joka tanssin niinkuin tavallista. Blomqvist oli myös ravintolassa, mutta alussa ei hän ollut huomaavinaan minua, arvasin heti että nyt hän on saanut tietää että Peku ei ollutkaan veljeni. Vihdoin hän kuitenkin tervehti minua.

Taasen kävi samalla lailla kun lauantaina, olin luvannut eräälle R.U.K:laiselle sisseistä että lähden hänen kanssaan pois ja kumminkin otin Pekun. Tanssiessani viimeistä valssia Kivistön kanssa Peku seisoi ovella ja vinkasi minua sinne. Täten jätin Kivistön ja lähdin Pekun kanssa.

Sunnuntai 16.V.27.

Eilen oli taasen oikein hauskaa puistossa. Hilkka ei päässytkään puistoon kun hän lähti tänä aamuna H:kiin ja hänen täytyi sentähden mennä aikasin eilen nukkumaan. Minua harmitti ensin sillä kl. oli niin paljon että kaikki toiset tytöt olivat jo menneet puistoon ja enhän olisi yksin voinut mennä. Sattumalta nähin Muhlin ja hänen toverinsa ja olisin mennyt heidän kanssaan ellei Lehtosen pojat olisi sattuneet juuri ajaa ohitseni ja he pysäyttivät auton ja pyysivät minua siihen. Puistoon saavuttuamme piti minun mennä tyttöjen kanssa mutta he pyysivät minua ajelemaan Hattulaan, sanoin heille että en tule mutta sitten siihen tuli Laurela ja Kämäri ja Kämäri veti minut väkisin autoon ja niin lähdin heidän kanssaan. Kello 10 olimme jo taasen puistossa. Eilinen kavaljeerinikin oli siellä, miten söötti hän on. Hänen ensimmäiset sanansa olivat Söta fröken har Ni als kommit ihåg mej i dag. Jag har tänkt på Er hela dagen. Tanssin hänen kanssaan paljon muun muassa lupasin hänelle saada tulla saattamaan minua kotiin. Mutta miten kävikään. Peku oli myös siellä, olin kyllä tanssinut vain pari tanssia hänen kanssaan ihan alussa melki ja nekin perätysten. Viimeistä valssia tanssiessani Blomqvistin kanssa huomasin Pekun seisovan katsellen minua. Sitten pyysi hän Mailista tanssiin ja kun he tanssivat meidän ohi niin Majlis sanoi minulle että minun täytyy lähteä Pekun kanssa kotiin. Sanoin tietenkin että olen luvannut, mutta ei - taas toisen kerran Majlis sanoi samaa että lähtisin Pekun kanssa. En ymmärtänyt mitä tehdä. Tanssin loputtua pyysin Blomqvistia odottaa ja menin Pekun luo. Kysyin häneltä: jos hänellä on asiaa minulle. Hän vastasi: Kyllä että lähdet minun kanssani pois. En osannut muuta kuin luvata, sillä velvollisuuteni oli mennä hänen kanssaan. Sitten menin Blomqvistin luo ja sanoin - niin minun täytyi valehdella hänelle - että minun täytyy lähteä veljeni kanssa, en voinut muuta niin raskaalta kun se tuntuikin - pelkäsin että hän suuttuisi minulle ikipäiviksi ja sitä en millään tahtonut. Koko ajan kun puhuin hänen kanssaan niin Peku seisoi meidän vieressä.

Niin lähdin sitten Pekun kanssa, saavuttuamme perille hän pyysi että olisin vielä vähän aikaa ulkona hänen kanssaan. Sanoin Pekulle muun muassa että hän olisi voinut aikaisemmin sano minulle että hän tahtoo lähteä kanssani niin minun ei olisi tarvinnut valehdella. Hän vain vastasi: että enhän voinut kun en edes päässyt sinua hakemaan tanssiin. Hänkin tämä R.U.K:lainen piti sinua 5-6 tanssin ajan, se on hävitöntä että pitää daamia niin kauan toiset ei edes pääse hakemaan. Se oli ihan oikein että sai vähän nenälleen sillä he ovatkin, nuo RU.K:laiset niin olevinaan, luulevat että kaikki daamit ovat heidän" ja mitä kaikkia hän puhui. Muuten Peku oli oikein ihastuttava koko illan. Mikä ihanuus ensimmäisen kerran suutelit minua suulle, oi Peku olit tavattoman söötti pidän sinusta oikein - oikein paljon. En olisi uskonut sinun osaavan suudella niin tulisesti, mutta kuitenkin niin tehit. Suutelit minua monta monista kertaa kaulalle ensin, sitten suulle ja poskille. Olin kokonaan sinun sen illan, sillä antauduin vain sinulle kokonaan. Unhoitin kaikki muut - sinä olit vain jotain minulle. Kello oli ½ 3 kun olin sisällä.

Lauantaina 15p.

Tulin eilen tuntemaan kaksi res. ups. kok. Lähdimme Hilkka & minä kaupungille vähää vaille 9. Kirkon kohdalla tuli Ressu ja Aune Niemi meitä vastaan ja heidän perässään kaksi RUK. Sanoi Hilkalle katsos Ressu ja Aune "nappaavat". Menimme sitten hyvin ylpeänä heidän ohitse. Mutta mitä! Nämä RU.K.laiset kääntyivät heti meidän peräämme ja lähtivät tulemaan perässämme. Huomasimme sen heti mutta emme olleet huomaavinamme heitä. Kinon kohdalla tehimme täys' käännöksen ja nämät tietenkin myös. Menimme katselemaan Skogsterin näyteikkunoita ja tietenkin he perässä. Sitten he kysyivät meiltä jotain vastasimme siihen ja sitten he pyysivät saada tehdä seuraa meille. Olimme senlaisella tuulella että otimme heidät pilan päiten tehdäksemme Ressulle ja Aunelle kiusaa että noi me vaan otamme heidän "nokan" edestä. Olimme puistossa kävelemässä heidän kanssaan. Kl. ½ 12 olin vasta kotona. Blomqvist hän joka oli minun kanssani lähtee syksyllä kadettikouluun hän aikoo nimittäin "oppariksi". Huomenna tapaan hänet puistossa. Han var hemskt söt och hygglig pojke, han nämligen kysste mej bara på handen och inte på munnen som de flesta göra genast på första gången.

Tiistaina 9.5.27

Eilen lähdin 8 aikaan elokuviin. Sinä Peku satuit tulemaan juuri sinne samaan aikaan. Lähdit heti perässäni pois ja sait minut kiinni Pankin kulmassa. Sitten lähdit saattamaan minua kotiin. Puhelimme 11 asti vielä ulkona. Peku vihdoinkin olemme sinut, en ole viitsinyt ehdoittaa sinulle sitä vaikka se onkin ollut puheenaiheena. Olisin kyllä nyt ehdottanut mutta ennätit ennemmin minua. Olet  niin tavattoman kultainen Peku.

Sunnuntaina 8.5.27 kl. 1,10 a.p.

Tulin juuri kotiin puistosta. Siellä oli tavattoman hauskaa ja kyllä jalkani ovatkin kokolailla väsyneet ja arvaahan sen kun 8 yhtäkyytiä 12 asti tanssii. Soittoa oli lakkaamatta ja kyllä Hilkka ja minä saimme tanssia. Heti kun tulimme ravintolaan tultiin minua pyytämään tanssiin ja niin sain piletin sinne. Menimme sitten vähän ajan kuluttua sisälle ja heti ennenkö ennätimme saada päälysvaatteemme pois niin jo pojat tulivat meitä hakemaan tanssiin ja senjälkeen saimmekin lakkaamatta tanssia. Emme saaneet edes vähää aikaa istua paikoillamme. Kaikki oikein ihmettelivät Hilkkaa ja minua, miten saimme tanssia. Välillä oli minua yhtäaikaa pyytämässä 2-3. Veljellenikin sanottiin että minua ei edes pääse lähestymäänkään ihan jonottaa saa. Niin mitäpä sille voin että olin niin ylösotettu.

Peku sinun kanssasi en saanut yhtään tanssia olit kavaljeeraamassa Fredriksonin tyttöjä. Huomasin kyllä miten usein katselit minua ja hymyilit minulle.

Perjantaina 6. V. 27.

Peku olin tänään kanssasi. Olin menossa eläviinkuviin kun tapasin sinut ja pyysit minua kävelemään vähäksi aikaa, sillä sinun piti mennä suojeluskunnan luennoille 8,15. Olin kanssasi siihen asti ja sitten menin bioon.

Maanantai 2 p:nä toukok.

Miten ihan aja suloinen Vappu minulla oli tanssia sain kovasti, välillä 2-3 pyytämässä minua tanssiin Mutta kuka puuttui - sinä Peku - oi miksi menit hotelliin. Tulin erään K.S.P:laisen kanssa kotiin. Ruuskanen on oikein hauska poika muuten.

Vappuna 1.5.27

Eilenpä oli ihanaa puistossa. Siellä oli vapun vastaanotto tanssiaiset. Peku sinäkin olit siellä tai tiesinhän että tulet, sillä olit kysynyt Hilkalta tulemmeko puistoon. Olen niin iloinen että sain olla taasen kanssasi ja tuntea miten painoit minua itseäsi vasten. Peku tanssitko kaikkien kanssa niinkuin minun, painoit aina minua itseäsi vasten niin lujasti ja pääsi toit aina ihan kiinni minuun. Peku miten pidänkään sinusta rakastan - rakastan sinua. Tanssit vain melki minun kanssani eilen, kerran vain Aili Alavan ja erään luokkatoverisi kanssa. Olisit ihan hyvin voinut tanssia enemmänkin muidenkin kanssa, kun et kerta ennättänyt minua hakemaan ennen toisia miksi pitikin toisten ennättää aina ennen sinua. Kerrankin eräs toinen kyllä pyysi ennen sinua, vaikka sanoit että sinä ennätit ennemmin mutta tietenkin olisin antanut sinulle muutenkin etusijan. Muuten eilen sain tanssia kovasti ihan jokaisen tanssin.

Tulin sinun kanssasi kotiin Peku.

Tiistaina 19. IV 1927

Olen koko yön ja aamun ajatellut sinua Peku. Oi miksi - miksi piti Häggströmin tulla sinne eilen vielä viimeisen valssin ajaksi? Miksi en saanut tanssia sitä sinun kanssasi. Kieltäydyin Häggströmiltä päästä saattamaan minua, en voinut ottaa häntä - en sillä rakastan vain sinua ja kanssasi olisin vain lähtenyt pois. Peku jos kerran pidät minusta niin miksi et pitänyt puoliasi ja tullut vain - ehkä et voinut kullakin omat syynsä. Koko eilen iltani meni hukkaan - ei voinko sentään sanoa niin sillä sainhan tanssia kanssasi monta tanssia.

Olen ajatellut ja ajatellut mitä tekisin koittaisinko unhoittaa sinut ja ruveta jonkun toisen kanssa olemaan - en voi - sydämen käskee minua olemaan ja kuulumaan vain sinulle. Mutta miksi? Minkä tähden - enhän saa juuri milloinkaan enään olla kanssasi kahden, siitä on nytkin kaksi viikkoa kun viimeiseksi saatoit minut kotiin.

Oi miksi on elämä arvoituksia täynnä? Siksi että ei se suutelo mitään olisikaan. Mutta miksi niin katkera minulle enhän pyydä elämältä paljoa vain saada olla ysein hänen kanssaan. Jumalani kuule minua, suo se hetki pian koittaa, niin silloin tiedän, että et ole hyljännyt minua.

Torstai 14. IV 27.

Olen niin paljon ajatellut Sinua tänään, olen suudellut kuvaasi monta monista kertaa. Etkö välitä minusta enään - etkö tai miksi et ole tullut kanssani. Ajatella siitä on jo yli viikon kun viimeiseksi olin kanssasi. Peku jos rakastat minua niin tulet pian luokseni sillä rakkaus vetää sen luo ketä rakastaa. Se on suuri ja voimakas, ja sehän voittaa kaikki esteet.

Jumala itse loi rakkauden suuremmaksi kaikista. Siis rakkautta ei mikään voita, se on suurin ja pyhin. Ja jos sinä Armas rakastat minua niin et voi pysyä kauempana poissa luotani - ethän!? Uskon että pian tulet kanssani olen rukoillut sitä Jumalaltakin että saisin sinut. Hän kuulee rukoukseni tiedän sen, sillä eihän hän hylkää lastensa pyyntöä.

Sunnuntaina 3.4. ½ 8 illalla

Olin tänään taasen kanssasi. Sain nyt sen valokuvasikin jonka viimekerralla lupasit. Miten herttainen olet siinä, heti päästyäni sisälle suutelin sitä moneen kertaan. Peku - Peku miten paljon pidän sinusta - pidän niin tavattomasti, ettet uskoisi sitä jos sanoisin sen sinule. Lähden kohta Hilkan kanssa ulos vain sentähden että hän näkisi Vaajan sillä mitä tekisin minä siellä kun tiedän etten nää sinua kun olet toimessasi.

½ 10 illalla:

Tulin juuri ulkoa nähin sinut ikkunan läpi, en tiedä jos huomasit minua. Hyvää yötä rakkahin.

Keskiviikko 30.3.27.

Eilen olin Hilkan kanssa "Backuksella". Ihan lopulla tuli Peku sinne. Vavahdin ihan nähdessäni hänen tulevan sillä en aavistanut näkeväni häntä enään illalla, sydämeni rupesi lyömään niin hirveästi ja tunsin miten poskiani rupesi kuumottamaan. Peku miten ihanasti katselit minua koko ajan - oi armas pidän sinusta niin paljon, paljon. Pois lähdettyämme saatoin Hilkan seuraavaan kulmaan ja kun palasin takaisin seisoit sinä "Backuksen" kulmassa odottelemassa ja tulit heti kanssani. Seisoimme kauan aikaa meidän eteisessä jutellen. Lupasit minulle kuvasikin, saan sen tällä viikolla.

Maanantaina 28.3.27


Nyt minun on niin hyvä olla, olen hyvin, hyvin onnellinen sillä Pekun ja minun välit ovat taasen hyvin. Olin tänään päivällä hänen kanssaan. Kiitos siitä Jumalalle, että hän kuuli minua.

Sunnuntaina 27.3.27


Peku - oi armas - miksi olet vihainen minulle - oi miksi? Ehkä tiedän, olet mustasukkainen, niinkuin Järvinen sanoi. Onko se totta? Nähit taas tänään minut Erikssonin kanssa - en voinut sille mitään että hän tuli seuraani - nähithän että ajoin hänet pois heti, kun sinä tulit reskalle. Miksi kiusaat minua oi armaani etkö tiedä että rakastan vain sinua. Oi Jumalani Anna hänet minulle, rukoilen sitä ja tänä iltanakin rukoilin ja pyysin Sinulta taivaallinen Isä, että antaisit hänet minulle - minulle sillä rakastan häntä. Kuulethan minua, ethkän hylkää lapsesi rukousta vaikka olenkin syntinen mutta sinähän auttat kaikkia lapsiasi. Sanotaan että rakkaus on korkein ja voimakkain, jos se on totta, niin silloin tiedän että välimme tulevat pian hyviksi jälleen. SIllä vihän rakkaus voiton kaikesta. Jumala itse loi uskon, toivon ja rakkauden ja sanoi näistä kolmesta on rakkaus suurin. Siis kun Jumala on luonut rakkauden suurimmaksi niin sinä se myös pysyy. Niin uskon että jos me kerta toisiamme rakastamme, niin silloin tulee kaikki jälleen hyväksi sillä viha väystyy rakkauden tieltä. Siis hyvää yötä Armas, kun huomispäivä koittaa niin kaikki on hyvin eikö totta rakkaani. Tuhannen suudelmaa painan huulillesi vielä kerran hyvää yötä.

Lauantaina 26.3.27


Eilen olin taasen Raatihuoneella. Sinäkin Peku olit siellä tunsin itseni niin onnelliseksi. Taaskin sain ensimmäisen tanssin tanssia kanssasi, joten olinkin erittäin onnellinen ja ensimmäistä seurasi useita. Mutta Peku miksi et lähdenyt saattamaan minua - odotin - mutta. Luuletko että välitän Erikssonista - en - ei sinne päinkään. Tiedän että olet vähän vihainen minulle kun olen ollut hänen kanssaan - mutta vain sattumalta en välitä hänestä. Sinua vain sinua love I.

Maarianp. 25.3.27

'Rakkauden tie on täynnä kukkia ja verta'

Kun pyrkiessä huonost- onnistuu ja kaikki vastasuuntaan käy ja mieli murehista mustuu eik' vilahdusta valon näy. Suo silloin ajatuksissani luokses' tulla.

O, Ave Maria, som kunde föda utan att äslka, lär mig att älska utan att föda.

Miksi?

Oi, monta monta kertaa me niin toivotonna huokaamme. ja usein totta tosiaan jo oltais' valmiit luopumaan pois elämästä:
Läilyvästä,
ikävästä,
pettävästä...
mi meille lupaa onneaan ja kuitenkin ilkkuu ainiaan ja tyhjän kouran meille tarjoo ja pilvillänsä riemut varjoo, mit' antaa kohta ottaa pois kuin pilaa laskennut vain ois, ja pyhyytemme maahan tallaa vain nauramalla! Ja kuitenkin elää täytyy! Täytyy! Miksi? Ei tiedä kukaan...

- Vaikka onnen kukka kuihtuisikin, niin muisto siitä saa elämän tuoksumaan. -

- Elämä. Mitä on elämä päällä maan? On taistoa, kärsimystä vaan. Katkeraa kaihoa pettymystä. Korpivaellusta - harhailemista.

- Miksi kaipaa ihmislapsi. Miksi kaipaa ystävää. Miksi ei viihdy ihmislapsi. Miks' ei viihdy yksinään?

Jatkan päiväkirjaani tähän 25.3.1927.

Maarianp. 25.3.27.

Eilen oli taasen erittäin hauska ilta, olin nimittäin Kaupunginhotellissa karnevaaleissa Libyn Erikssonin kanssa. Eero Järvinen oli täällä Tampereelta joten Libylläkin oli hauskaa. Niin Liby ja minä menimme vain sentähden Erikssonin kanssa että saisimme tanssia muidenkin kanssa hänelle nimittäin voi sanoa vaikka mitä, ei hän siitä suutu. Ilta nousikin minulle erinomaiseksi. Peku sinäkin olit siellä. Olin niin onnellinen kun sain tanssia ensimmäisen tanssin kanssasi. Oi Peku armaani. Rakastan niin tavattomasti sinua - vain sinua armas. Olen ainoastaan sinun - olet ainoa ajatukseni.

Tiistaina 21 p. 3.

Peku rakkahin kaipaan tavattomasti sinua tällä hetkellä. Tunnen niin outoa sydämessäni, ajatteletkohan minua tällä hetkellä. Oi - armas kaipaan Sinua, tahtoisin istua vierelläsi ja painaa vain yhden suudelman otsallesi. Peku et ole milloinkaan suudellut minua suulle vain tukkaani ja poskeani olet. Milloin, milloin tulee se aika jolloin suutelet minua suudelle, kerran tahtoisin, vain kerran. Niin armas en edes tiedä pidätkö minusta mutta luulen - sillä miksi tulisit minua saattamaan aina iltamista kotiin ja muutenkin miksi sitten katsot minua aina niin omituisesti. Armas minä rakastan - rakastan - sinua.

Viime lauantaina olin raatihuoneella lottain iltamassa. Siellä oli tavattoman hauskaa. Sunnuntaina olin kerhossa "Nuorten" illanvietossa minulla oli sielläkin oikein hauskaa. Mikä ainoa ikävyys että molemma Peku ja Häggström olivat siellä. Häggström on niin ihastunut minuun nykyään, hän tuli nykin sunnuntaina pyytämään minua joka toiseen tanssiin ja pyysi saattamaan. Mutta - en voinut ottaa häntä vaikka tanssinkin viimeisen valssin hänen kanssaan. Miksi ennätti hän ennen Pekua. Niin Peku - vain Sinun kanssasi olisin lähtenyt kotiin - en voisi lähteä muiden kanssa sillä rakastan vain Sinua Armas.

Senlaista on Koulutytön ihastus.

Maanantaina 15 p. 3. 27.

Miten ihanan päivän sain eilen viettää kanssasi Peku. Lähdimme kello ½ 1 aikaan biilillä Luolajan seuratalolle. Kl. 2 siellä jo loppui joten lähdimme myllymäen kalliolle ottamaan kuvia. Sielläpä alkoi aika lumisota. Pesin Pekun monta kertaa. Eikä hän saanut kunnollisesti pestyä minua edes kertaakaan. Kl. 4. olimme taasen kaupungissa sitten menimme Bakkukselle istuimme siellä 3 tuntia. Aika kului erinomaisen nopeaan siellä. Senjälkeen saattoivat pojat meidät kotiin. Peku - pidätkö sinä todellakin minusta. Minä - minä rakastan sinua, oi Peku. Viime lauantaina itkin tavattomasti kun tiesin että menit "stassikselle" Fredriksonien kanssa. Mutta ethän voinut kieltää jos he pyysivät sinua toiseksi kavaljeeriksi. Niin miten tuhma olin että sentähden itkin - en sallisi että olet toisten seurasa, eikö se ole tuhmaa. En voinut sille mitään. Hyvää yötä rakas - nää suloisia unia Mirjamistasi. Olen niin täysi ajatuksia Sinusta - en voi - en voi kirjoittaa niitä. Siis hyvää yötä Peku.

Lauantaina 13 p

Tapasin sinut Peku tänään niinkuin pitikin. Tulit minua vastaan vähän matkaa. Sanoit heti että myöhästyin 5 min mutta myönsit että se kuuluikin asiaan. Niin tänään annoin nenäliinasikin takaisin sinulle. Kävelimme vain kaupungila sillä hänen piti olla ½ 2 toimessa ja minun olisi pitänyt olla tunnilla 1. mutta menin vasta 2. Huomenna lähdemme Luolajaan. Kauppa koulu tekee retken sinne Peku tulee myös sinne, Hilkka pyytää Vaajaa sinne.

Perjantaina 12 p. 3.

Olin kanssasi tänään Peku. Olin menossa tunnille ja tulit tyköni joten jäimme (Hilkka oli mukanani) vähäksi aikaa kävelemään. Huomenna pitäisi minun tavata hänet 1.

Torstaina 3 p Maalis. 1927

Olenko rakastunut sinuun Peku, en olisi uskonut jos joku olisi sanonut minulle esim. viime kesänä että vielä rakastun häneen. Mutta nyt - nyt uskon sen sillä ajatukseni liitelevät Aina hänen luonaan ja jokainen sydämeni lyönti huutaa häntä. Peku pidätkö minusta, rakastatko minua, oi vastaa siihen kysymykseen? Luulen ainakin sillä miksi tulet aina saattamaan minua iltamista kotiin ja miksi muutenkin tulet kanssani niinkuin eilenkin.

Olin Hilkan kanssa "Backuksella" ja tulit luokseni lähtiessäsi pois. Saatoimme Hilkan kotiin ensin ja sitten tulimme meille päin. Kävelimme kello 11 asti ja vieläkään hän ei olisi mennyt pois joten sain ajaa hänet. Mutta ei sittenkään. Minun piti mennä keittiön kautta sisälle, mutta en päässytkään sillä olivat sulkeneet jo oven joten tulin takaisin kadulle ja häne seisoi vielä portilla. Taas jäimme puhumaan vähäksi aikaa. Vihdoin tuuppasin hänet menemään mutta hän ei lähtenyt ennenkuin olin sisällä. Ovesta heilutin heivlä hänelle, miten söötti hän oli nostaessaan hattuaan.

Oi rakastan sinua kuinka monta kertaa haenkaan itselleni sanaa "rakastan". Olen niin onnellinen kiitos siitä Jumalle. Jos olisit luonani niin painaisin tuhat suudelmaa poskellesi. Et olet milloinkaan suudellut minua vielä suulle siitäpä tiedän että olet kunnon poika, ettet suutele joka tyttöä. Minulle jäi sinun silkkinenäliinasi ja toinen hansikkaasi mutta sinullahan on sen edestä minun kampani ja peilini.

Maanantaina helmik 28 p.

Miten pidän Sinusta Peku. Οlet niin tavattoman kultainen. Pidätköhän sinä minusta - Oi Peku miksi muuten katsoisit minua niin - niinkuin eilenkin tanssiessa. Olin muuten eilen Suojeluskunta kilpailujen päättäjäisissä Libyn ja Hilkan kanssa. Peku, Vaaja ja Järvinen olivat myös siellä joten meillä oli erittäin hauska ilta. Ensimmäinen tanssin sain tanssia Pekun kanssa, kun ensimmäiset sävelet kajahti, niin hän kiiruhti heti minun tyköni.

(Lauantaina luistinradalla tuli Häggström hakemaan minua tanssiin, en tuntenut häntä ennestään, hän pyysi anteeksi että tuli pyytämään minua mutta kuin hän ei tiennyt ketä hän olisi pyytänyt esittämään niin hän tuli itse vain. Eilenkin hän tuli hakemaan minua kolme kertaa perätysten. Ei hän vallan hullumpi ole, kun hänet tuntee vaikka en ennen voinut sietää häntä.)

Tulimme Hilkka  & Vaaja, Liby & Järvinen, Peku & minä yhdessä pois. Hilkka & Vaaja erosivat meistä kulmasta. Liby tuli meille yöksi joten me toiset tulimme samaan suuntaan kaikki.

Peku miten pidänkään sinusta. Rakastan, voin sanoa että rakastan Sinua. Miten onnelliseksi tunsin itseni kun kiersit kätesi ympärilleni - oi Peku miten pidänkään sinusta, olet kaikki kaikessa minulle. Muistan aina sinun eiliset katseesi, miten ihanasti ja suloisesti katsoit minuun aina.

Kello ½ 3 i. p.

Tulin juuri ulkoa Hilkka tuli hakemaan minua. Nähin Sinut Peku. Tervehdit niin herttaisesti. Rakastan, rakastan sinua.

Maanantaina 21 p. II 1927.

Eilen oli hauska päivä. Ericksson ja eräs toinen pyysi Libyä ja minua kaupungin hotelliin. Siellä oli koko hauskaa. Mutta mikä harmitti minua kun eräs tarjoilijattarista antoi minulle lapun jossa luki: "Neidit lähinnä uunia ihailevat terveisemme. Ja jotain nimiä, alla huoneesta No 16."

Erickson kävi heti kysymässä ketä siellä oli ja sai tietoonsa vieraita upseereja ja H:linnalaisia.

Kello 4 loppui siellä ja pojat saattoivat meidät meille. Kello 6 tulivat he taasen hakemaan meitä jolloin menimme Lindholmille.

Sen jälkeen saatoimme Ericksson ja minä Libiä vähän matkaa kotiinpäin. Vaikka Sirkku P:honen ja Aili Alava haukkuivat Erickssonia, että hän on niin ikävä. Minä taasen tykkään päinvastoin, kun hänen kanssaan osaa puhua niin hän on hyvin hauska. Ainakin mitä minä häntä tunnen. Eilenkin olin hänen kanssaan ½ 10 asti senjälkeen kun olimme saattaneet Libiä vähän matkaa. Ericksson tahtoi minua kanssaan Palokunnantalolle mutta en arvannut mennä. Ensi kesänä pyysi hän että lähtisin Ahvenanmaalle hänen kotioon muun muassa määräsi hän päivänkin jo 20 kesäkuuta. Lupasin tietenkin mutta leikillä vain niinkuin muutakin m. m. että lähden Amerikkaan 3 vuoden perästä ja kun minulla ei ole ketään oikein läheistä sukulaista siellä niin hän sanoi että menisimme naimisiin niin sitten pääsen hänen vastuullaan. Oikein hauska on puhua hänen kanssaan kaikkia mukavia.


Torstaina kello ½ 11 ip. 17.II.27.

Miten onnellinen olen tänä iltana, sain tanssia ja olla kanssasi. Luulin ettet tulisi radalle, odotin ja odotin mutta samalla taasen olin varma että tulisit, kun tiesit että minä olen siellä. Sanoinhan päivällä sen sinulle kun tapasin sinut postikonttorissa, että menen radalle. Ja Sinä tulit sinne juoksujalkaa kl. 8. juuri kuin tanssi alkoi. Olisit mielellä varmasti tullut saattamaan minua kotiin sillä koko ajan pidit silmällä minua huomasin sen ja toverinikin sanoivat sen, mutta etkö viitsinyt kun olin suuressa tyttöseurassa.

Miten satuimme yhtä aikaa sen jälkeen menemään Lindholmille. Pidätkö Sinä minusta, en ymmärrä, mutta luulen, miksi sitten aina katselet niin omituisesti minua. Niin nyt illallakin kun olit selin minuun niin käänsit aina itsesi niin että nähit minut.

Sunnuntaina helmik 12. 1927

Nyt minulla on polkkatukka, kävin eilen leikkauttamassa. Kotoa ei annettu minulle oikein lupaa mutta menin vain.

Illalla olin raatihuoneella Libyn kanssa. Siellä oli erinomaisen hauskaa. Pekukin oli siellä niin meidänhän välillä on taasen kaikki hyvin. Olen niin sanomattoman onnellinen. Kiitos siitä Jumalle. Peku miten söötti ja ihastuttava olet. Taidan kohta rakastua sinuun. Palm jääkäritykistöstä oli myös siellä tanssin monta tanssia hänenkin kanssaan. Valssini edellisen tanssin tuli Felix Forssell pyytämään minä ja miten ikävä, he soittivat viimesen valssin yhtä kyytiä. Minua sitten harmitti kun en saanut tanssia sitä Pekun kanssa, pelkäsin koko ajan että minun täytyy lähteä Felixen kanssa. Valssin loputtua jätin hänet siihen ja lähdin vaatteitani noutamaan. Peku seisoi ja odotti koko ajan eteisessä ja huomasin miten hän piti minua silmällä koko ajan. Sitten kun hän huomasin minun lähtevän vähän edelle Libistä niin hän tuli heti minun tyköni ja pyysi saada tulla saattamaan minut kotiin. Miten minä pidän sinusta        olet tavattoman kultainen.

Maanantaina 7.2.1927

Mikä ihme Peku saattoi minut kotiin. En ole ollut hänen kanssaan sitten kuin elokuun lopulla. Pidän hänestä ja on niin hirveän söötti ja kultainen. Liby oli meillä yötä ja Järvinen sissi p. saattoi hänet meille. Puhelimme vielä toista tuntia ulkona.

1927.

On kulunut jo kuukausi vuodesta 1927. Mitä tämä vuosi lie tuokaan tullessaan kun viime vuosi toi paljon, paljon uutta. Hiljalleen on tämä kuukausi kulunut, ei kerrassaan mitään, tyhjää vain.