Heinäkuun 30 p. 26.

Eilen olimme Fredrickson'illa tanssimassa. Hauskaa siellä oli ja arvaahan sen niin suuressa sakissa. Meitä oli kaikkiaan seitsemän vierasta ja omat tytöt, Libi, nti Lindman, Res. ups. kokelaat Vikkula, Aunio, Huugo ja Pekka sekä Karin, Kespi ja minä. Konow oli matkustanut kotiinsa joten Liby olikin vähän pahalla päällä. Pekka ja minä saatoimme Libyn sitten autolla huvilalle. Pekka pyysi minua muuten lähtemään Pälkäneelle hänen kanssaan tänään, mutta en kysynytkään kotoa sillä arvasin että en pääsisi kumminkaan.

Torstaina olimme Libyn kanssa puistossa jolloin tulimme tuntemaan Aunion ja Vilkkulan. Vilkkula on kyllä jo ennenkin esitelty minulle vaikka hän ei sitä muista, sanoin hänelle ja hän ihmetteli hirveästi ja pyysi anteeksi ettei hän muista ja eihän ihme sillä hän makusti silloin juuri Haminaan seuraavana päivänä, ollen puoli vuotta poissa. Ensi maanantaina pitäis meidän kaikkien mennä Libyn luo visiitille, saa nähdä jos siitä tulee mitään.

Huugosta en välitä enään tippakaan miten oikein olen saattanut kirjoittaa rakastavani häntä, olen kai luullotellut vaan pitäväni hänestä. Oho, ihan melki vihaan häntä ei - en sentään vihaa häntä, sillä se olisi liian kauheaa, mutta pitää, pitää en voisi hänestä milloinkaan enään, sillä hän ei ole jalo tunteeltaan ja häneltä puuttuu niin paljon muutakin.

26.7.26.

Lähdin Airan kanssa puistoon eilen illalla katsomaan, samalla menimme ravintolaan istumaan. Melkein heti tultiin meitä pyytämään tanssiin. Tulin tuntemaan monta upseeria, en viitsi luetella tässä niitä. Taaskin Väisänen pyysi minua saattamaan mutta kielsin häneltä ja sanoin luvanneeni lähteä tyttöjen kanssa. Olin varma että Pekka tulee minua saattamaan niinkuin hän tulikin. Hänen kanssaan olin neljän viimeisen tanssin ajan.


Mutta Huugo - oi miksi minun on pitänyt tulla tuntemaan sinut - oi miksi? Miksi kaikki ovat näin menneet, meidän on pitänyt tulla tuntemaan toisemme, meidän on pitänyt olla kirjeenvaihdossa. Sinun ei pitänyt suudella minua joka kerta kun olemme olleet toistemme kanssa ja hyväillä, oi niitä ihania hetkiä ja nyt taas näin kun kaikki piti olla hyvin. Huugo miksi olet tuollainen vai liekö syy minun - oi sano - oi sano se Jumalan tähden, että tietäisin olla niinkuin sinä tahdot tekisin kaikki suuren rakkauteni tähden sinun Älä piinaa minua enään en voi, en jaksa, luulet kai että olen iloinen niinkuin näytän ehkä päältäpäin, mutta kun katsotaan sydämeeni niin se vuotaa verta sinun tähtesi, sydämeni on sairas, parantaa en minä voi sitä vaikka koitankin, ei yksin sinä voit jos tahdot. Muta et voi arvatakkaan sillä luulet että pidän sinusta niinkuin muistakin kun nauran, ja olen huoleton heidän seurassaan, olen sitä vaan peittääkseni suruni ja näyttämästä sitä mailmalle mutta muuten kaipaa sydämeni vain sinua. Kenen syy, että olen rakastunut sinuun? Sinun suudelmasi ja hyväilysi sen tekevät. Miksi lainkaan olen tullut tuntemaan sinua, mutta mitä voi kohtalolle - ei mitään kaikki pitää olla niinkun on. En voi antaa sinun enään milloinkaan suudella itseäni, ehkä emme lainkaan joudu enään toistemme seuraan niin silloinhan voin välttää sen - mutta armias taivas jos joudun sinun kanssasi niin silloin - silloin saan taistella. Pian pääset pois sotaväestä, tuskimpa enään 3 viikkoa, silloin olet kaukana täältä. Kuukautta vaille vuoden olen sinut tuntenut ja ollut kanssasi, sinä aikana olen pitänyt sinusta rajattomasti ja välillä luullut et olet minun ainoastaan minun omani, en ole muistanut aina "Että mailma antaa van lainaksi mutt' ei omaksi" ja että omanaan ei pidä mitään pitämän sillä omasta on niin vaikea luopua".

25.7.26.

Olin tanssimassa taas eilen. Hauskaa minulla oli oikein runsaasti. Olin ensin tyttöjen kanssa, sitten jouduin Libyn kanssa toiseen pöytään, suureen poika sakkiin. Olipa he melki kaikki tuttuja meille paitsi Lagerström ja vänrikki Lehtonen. Jokaiseen tanssiin pyydettiin minua, miten ihanaa olikaan tanssia. Lopulla olin melki vaan Pekan kanssa ja myös lähdin hänen kanssaan pois. Pidän Pekasta tavallaan sillä hän on hauska poika.

Huugo olenko taas loukannut sinua jollakin tapaa kun olit niin välinpitämättömän näköinen. En voi sille mitään jos tietämättäni olen tehnyt niin.

Maanantai 19.7.26

Eilenpä oli ihanaa puistoravintolassa. "Suomi" soittokunta Amerikasta oli vierailemassa täällä. Tulin tuntemaan luutnantti Svan'in ja vänrikki Grundström'in. Tulin heidän kanssaan kotiin biilillä ja tietenkin minun oma kavaljeerini oli mukana. Grundström oli ihan mahdoton autossa hän meinäsi suudella minua, mutta ei saanut kun vähän poskelle. Hyvästi sanoessa hän suuteli minua kädelle.

Huugo oli myös siellä mutta hän lähti vähää ennnen loppua pois kun hänen täytyi olla aikonaan leirillä. Muuten olisinkin tullut hänen kanssaan kotiin.

Sunnuntaina 18.7.26

Olimme taas eilen heidän kanssaan. Tapasimme heidät puiston tiellä ja heti tietenkin he tulivat meidän kanssa. Saatoimme Libiä ja Sylviä vähän matkaa. Pekka oli sitten vallattomalla päällä eilen toiset olivatkin vähän hiljaisempia.

Päästyämme puoli tiehen niin Huugo otti minusta kiinni ja sanoi nyt lähdemme takaisin päin Mirkku. Toisetkin pojat aikoivat lähteä takaisin, mutta Huugo sanoi että totta te menette vielä saattamaan. Kun sanoin Pekalle ja Konowille hyvästi yhtäaikaa molemmilla käsillä niin Huugo otti minua kaulasta kiinni ja veti pois. Päästyämme meille hän ei laskenutkaan minua sisälle vaan pyysi minua lähtemään vielä kävelemään. En luvannut lähteä paitsi saattamaan häntä vähän matkaa, päästyämme vanhan autausmaan puistoon niin hän veti minut eräälle penkille istumaan ja heti sain kymmenittäin suuteloja. Miten ihanalta tuntuivat sinun suutelosi armas, miten ihanaa olikaan katsoa sinua silmästä silmään joka suutelon perästä. Huugo rakastan sinua niin sanomattomasti, oi armas, sinä - sinä minun kalleimpäni. Rakastatko sinä minua? Miksi sitten muuten suutelisit minua keskellä katua niinkuin eilenkin.

15.7.26.

Eilenpä kävi hauskasti. Tapasin Libin, Pekan Konow'in ja Huugon. He rupesivat hommaamaan tanssia. Huugo lähti polkupyörällä puistoravintolaan kysymään affareilta jos he saisivat huoneen kasinolta. Libi ja minä lähdimme asioille. Meille tullessamme tapasimme Huugon taas, hän palasi puistoravintolasta mutta ei saanut affaria käsiinsä. Silloin tulimme meille sillä Libyllä oli asiaa. Olin kahden vähän aikaa Huugon kanssa ja silloinkos hän istui viereeni ja puristi minua itseensä vasten ja suuteli suutelemistaan. Tuuppasin hänet pois silloin hän tuli polvilleen minun eteen katsoi niin pyytävästi minua silmiin ja silloin en voinut enään vaan annoin hänen smekata. Samassa oli Libinkin valmis ja tuli tykömme, lähdimme hakemaan toisia ja löysimme heidät torin luota. Liby ehdotti että lähtisimme heille ja niin me tehimmekin. Siellä tanssimme kello 2 saakka jolloin lähdimme kotiin. Konow ja Huugo tulivat minua saattamaan. Heti kun Konow oli hakenut pyöränsä meidän porstuasta, niin Huugo käski hänen mennä kotiin että hän tulee vasta kello 4 aikaan. Olin hänen kanssaan sitten vähän aikaa ulkona. Miksi hän ei lakkaa jo suutelemasta minua aina vaan en milloinkaan pääse ilman hänen suutelojaan. Pidän hänestä vielä hyvin paljon.

12. VII. 26.

Hauskaa on minulla nykyään ollut. Lauantaina olin Jukolassa tanssiaisissa. Lähdin Airan kanssa 8 pinnalla sinne. Huugo oli myös siellä. Miksi näytti hän niin surulliselta koko illan. Libykin sanoi minulle että kuule Mirjam hän on niin surullinen, tule. Mutta en mennyt olin melkein koko illan Paavo Soinin kanssa. Hän on niin rakastunut minuun, minä puolestani pidän hänen tanssimisestaan. Hän suuteli minua tanssiessa usein kädelle ja poskelle. Luulen Inkerin ja Pekan huomanneen kerran koska he katsoivat niin pitkään. Kävin kävelemässä hänen kanssaan ulkona pari kertaa sillä en jaksanut olla sisällä senlaisessa kuumuudessa. En tiedä jos muiden oli mutta ainakin minun sillä sain tanssia niin paljon. Minua vähän harmitti kun hän, Vikkula ja eräs vaalea valkokaartista (en muista häne nimeään vaikka olen esitelty hänelle.) koko ajan lauloivat ja tanssittivat rinkiä ihan keskellä. Viimeisen valssin ja stepin ajaksi sammui sähkö ja silloin hän taas smekas minua. Istuessamme eräällä kivellä olisin toivonut Huugon olevan vieressä mutta melki heti haihtui se ajatus sillä kun hän oikein puristi ja suuteli minua suuteli huuliani, käsiäni vieläpä kaulalle, otsalle ja käsivarsilleni sateli hänen suutelojaan. Hän saattoi minut vanhalle kirkolle saakka siellä suuteli hän minua sanoessame hyvästi. Hän tahtoi minua, että olisin mennyt eilen Jukolaan taas mutta enhän olisi pääsyt millään kotoa. Vanhalta kirkolta tulimme autolla kaupungiin.

Eilen illalla olin puistoravintolassa tanssimassa. Vaalea ja tumma oli siellä. Tanssin heidän kanssaan. Pidän heistä molemmista, he ovat niin sööttiä. En ole nykyään ollut omalla rahalla ranssimassa minut on aina piffattu. Viikko sitten olin Pekka Allaksen ja Libyn kanssa sunnuntain viikko sitten olimme Aslakin kanssa.

Olin eilen illalla povarilla Essun kanssa, paljon hyvää hän povasi. Muun muassa että tulen menemään syksyllä kihloihin tai ainakin tarjotaan kihloja mutta ei ole varma jos otan niitä vastaan. Tällä viikolla pitäisi minun saada kirje joltakulta pojalta jossa puhutaan hyvin vakavia asioita. Minulla on paljon kavaljeriä jotka ovat perääni, mutta minun ei pidä huolia niistä vain yhdestä tuumasta hänen kanssaan on minun paras olla. Ja kaikkia muuta hän povasi.

Heinäkuun 3. p. 26

Huugo olet H:gissä taas. Olen ajatellut sinua niin paljon tänään - armas, rakastan sinua en voi unhoittaa sinua kalleimpani. Nyt kesken kaiken tulit mieleeni ja kyyneleet vierivät poskelleni muistellessani sinua ja niitä hetkia joita olemme yhdessä viettäneet. Ihania ovat ne olleet, - tuleeko milloinkaan niin ihanaa hetkeä minulle kuin 15. päivän ilta oli toukokuussa. En milloinkaan voi unhoittaa sitä, se oli ehkä ihanin ja rakkain ilta minulle. Niin sinä olet kaikki kaikessa minulle, mutta mikähän siinä en tunne mustasukkaisuuttaa vaikka nään sinut toisten neitosten kanssa, rakastan ehkä sinua liiaksi päästäkseni sitä valloilleen. Kärsin vaan, sillä kärsimäänhän ihminen on luotu, ei sentään kaikki sillä monella on aina ilon hetkiä, mutta minä olen hkä siihen luotu. Armaani rakkaani - oi jos edes vähän pitäisit minusti, olisin onnellinen tavattoman onnellinen. Kohtalo johtakoon kaikki mikä minulle on annettu siihen täytyy tyytyä. Aavistan että se olet sinä armas - muistan ensi hetken jolloin tapasin sinut miten tunsin että olet kohtaloni. Odotan siis vaan ja jos ei niin kärsin puolestasi paljon sillä unhoittaa en voi sinua -