Maanantai 30. XI -25

Eilen pääsin ripille. Miten paljon onnitteluja sain. Mutta mitä kaipaan Hugoa muistelen niin usein häntä. Lieneekö hänellä lauantaina ollut hauskaa. Sitä ainakin toivoin. Kirjoittaisinko hänelle tekee niin mieleni Ei odotan vielä jonkun aikaa jos saisin häneltä ensin.

Tiistai 24. XI -25

Olen taas niin onnellinen. Mitään erityistä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Nähin Hellemaan täällä. Aune oli tavannut hänet ja hän oli sanonut että olisi tahtonut tavata minua sanen Aulikselta terveisiä. Aulis niin minun - rakkauteni hän oli kerran. Sain tänään Huugoltakin kirjeen, kutsun heidän iltamaansa Haminaan. Oi jos pääsisin sinne. Mutta ei sillä pääsen ripille sunnuntaina en voi siis. Jos pääsisin joululomalla, miten onnellinen olisin. Toivon, ihanaa on tanssia elää ehkä se toteutuukin. 



16. XI -25

Olin eilen taas Alfin kanssa. Yhtä söötti hän on kuin ennenkin. Tänään meidän pitäisi tavata. Hän lupasi tulla 8 aikaan naputtamaan ikkunaani.

Tulin juuri ulkoa. Hän tuli niinkuin lupasikin. Kävelimme vaan ympäri kaupunkia. Ja viime tinkassa hän lähti ei hän 10 ennättänyt sen tiedän sillä kello löi melkein heti kun olin eronnut hänestä. Nytkin hän suuteli minua hyvästiksi. (Kädelle)

Keskiviikko 11 p XI -25

Miten ihmeisesti jouduin Alfin kanssa viime kertana. Miksi saatoin minä pettää häntä? En välitä muista kuin hänestä vaan Huugo - sinä olet kaikki kaikessa minulle. Olet niin kaukana tälläkin hetkellä minusta mutta sentään - sentään olet niin lähellä minua sillä olethan aliti mielessäni. Lienetkö sinä yhtään ajatellut minua? Onnellinen olisin jos voisin saada vastauksen siihen. Ken tuopi sen minulle. Meidän hyvät enkelimme jotka meitä alati vartioi.

Usein ajattelen miksi minun piti tulla tuntemaan olenkaan sinua. Miksi olenkaan nähinkään sinua? Se oli kai tullakseen. Se oli meidän kohtalo taas. Sitä ihmmisen pitää välillä saada olla onnellinen ja jonkun ajan kuluttua kadottaa onnensa että hän tietää ja muistaisi välillä Jumalaansakin.

Olen odottanut tietoja sinusta mutta en ole saanut. Odotan edelleenkin ehkäpä muistat joskus minua.

Torstai 5. 11 -25

Tapasin eilen Alfinkin taas pitkästä aikaa. Herttainen hän on niinkuin ennenkin. Kävelimme pitkän aikaa ja lopuksi vielä seisoimme meidän eteisessä 11 saakka. Hän oli niin kummallinen, puristi minua ja yritti suudella minua. Miksi kaikki niin tekevät. Suuri arvoitus! Ken voi vastata?

Tiistaina 3 p -25

Sinä armahin niin paljon kuni noita lumihiutaleita maahan putoaa niin monta suudelmaa sinulle lähetän. Ummista silmäsi niin tunnet kaikkit ne suudelmat huulillasi. Miten voisinkaan elää ilman sinua, muistot hyväilystäsi ja suudelmistasi, ne minua panevat muistamaan sinua ja ne antavat minulle voiman odottaa sinua.

Maanantai 2.11. -25

Huugo nyt olet poissa. Lähdit siis tänä aamuna 5 junassa. Nyt vasta oikein huomaan ja tunnen miten rakkaaksi olet käynyt minulle. Sanoit eilen että varmasti minun tulee ikävä sinua ja vuodatan kyyneliä hänen takiaan. Ja niin kävi, tässä nyt kaipaan sinua oi miten suuresti rakastan sinua. Meitin piti tavata vielä illalla mutta en nähnyt sinua enään. Miksi en saanut suudella sinua hyvästiksi? Miten kohtalo saattoi olla niin kova.

Olit koko viikon kotona H:forsissa. Kysyit oliko minun ikävä sinua silläaikaa. Miten voin vastata sinulle niin, ettei ollut, en ymmärrä vaikka joka hetki ikävöin sinua. En olisi uskonut että niin rakkaaksi voit käydä minulle. Vuodatan kyyneliä sinua kaivatessa oi Huugo miten rakkaaksi oletkaan minulle käynyt.

Miten vielä tuleekaan kaksi kertaa meitä on onniteltu sinun puheittesi johdosta. Sanotaan että kolmas toden tekee. Miten saatoit eilenkin puhua niin vaikkakin vaan leikillä, mutta toiset ottavat todeksi niin kuin hänkin jonka esitit minulle eilen. Hänkin oikein onnitteli kädestä.

Saankohan minä nähdä sinua enään milloinkaan. Minun täytyy saada ja eihän kohtalo voi olla minulle niin kova. Ehkä kolmen kuukauden päästä, silloinhan palaat tänne jos ei vaan muualle sinua määrätä. Jaksan kyllä odottaa sinua sillä et usko miten suuri rakkauteni on sinuun. Jaksan odottaa sinua vaikka kuinka kauvan muistellen sinun ihania suudelmiasi ja hyväilyjäsi joita olet tuhlannut minulle. Sillä rakastathan sinäkin minua, uskon sen vaikka johan väittäisin, ettei niin ole.

Uskon sinua luotan sinuun Huugo. Eikö ole ihanaa uskoa ja luottaa sinuun. Ole uskollinen minulle, saan kaikki tietää vaikka oletkin niin kaukana minusta, sillä minun enkelini tuo viestejä sinusta. Ja myös sinun enkelisi minusta. Siis olkaamme kumpainenkin uskollisia pyhälle rakkaudelle, jonka Jumala on luonut. Rukoilen häntä varjelemaan sinua kaikista pahasta, luota sinäkin häneen niin onnemme säilyy eheänä siksi kun taas kohtaamme toisemme. Silloin saamme taas enemmän varmuutta ja onnemme tulee vielä ihanammaksi. Rakkahin rakkahin miten kaipaankaan sinua, mutta odotan ja luotan Jumalaan hän tuo sinut takaisin minulle.