Maanantai 28. IX. 25

Olen ollut nykyään yhden ja toisen kanssa. Mutta ei minua kukaan heistä ole mielyttänyt. Tänä kolmatta viikkoa sitten nähin erään tankin Raatihuoneella arpajaisissa, hän katseli minua ja minäkin vuorostani häneen. Sittemmin nähin hänet neiti Kämärin kanssa. Kun hän meni ohitseni niin hän taas katsoi minua ja hymyili. En sen enempää kiinnittänyt häneen huomiotani. Mutta taas eräänä sunnuntaina hän tuli minua vastan ja katsoi taas hyvin pitkään ja siitä asti hän rupesi mielyttämään minua. Tahdoin hyvin mielelläni tulla hänet tuntemaan. Nyt on siis toivoni toteutunut.

Eilen olin hänen kanssaan ulkona. Kävelimme puistoon saakka. Där sutto vi nästan två timmar på en paviljong. Då berätta här var han hade förrut sett mej och att engång då jag hade gått med andra flickor till strandtorge så hade han och några andra tanks fari förbi oss med bil, då hade han frågat av andra om någon av dem känner mej. Ensio Aunio hade sedan sagt mitt namn till honom. Är han kär i mej? Så ser det ut åtminstone.

Mere gånger fast jag inte tillät det men han är så stark kunde inte motstå honom. Når vi kom hemåt så sa han att viska ännu gå dit opp på vita paviljongen. Men jag neka så lyfte han mej i sin famn och bar dit opp. Jag ville bort men han släppte inte utan kysste och kysste tusen gånger och drog mej sin famn. Härligt vart det i går. Engång var jag tidigt hämma klockan var inte ens 10.

Keskiviikko 16 p. 9. 25

Taas on Aulis minun mielessäni. Sain häneltä kortin 10 päivä. Muistui mieleeni se viimenen ilta hänen kanssaan. Miksi minun piti tavata hänet enään? Nyt on aina mielessäni hänen kohteliaisuutensa.

Varför smekte han mej - - när han inte älskar mig? Vem kan svara på den frågan? Ofta känner jag ännu hur han kysser mig på min kind. - - - -. Men det är bara dröm. - Då skedde det i verkligheten men nu bara - - - . Han är borta nu, Gud vet om jag aldrig mera träffar honom. Hans minne är dyr för mej - alltid. Gud välsigne honom och gör honom lycklig.

Det är ingenting nuförtiden här allt är tomt. Även jag själv.

Syyskuun 5 p -25

Mitä en olisi uskonut että vielä tapaisin häntä - Aulista. Lähdin eilen ulos ½ 9 aikaan. Kiersin muutaman korttelin ja lähdin sitten suoraan kotiin.

Kun tulin Osuuskaupan tykönä niin kuulin jonkun tulevan kauheeta kyytiä perässäni ja samassa joku tervehtii. En voinut ymmärtää että se oli Aulis. Ensin en meinannut tuntea häntä sillä hän oli siviilissä. Miten ihastuttava hän on ylioppilas lakissaan. Hän saattoi minut kotiin, mutta kun minun piti sanoa hyvästi niin hän pyysi minua kävelemään. Kävin ensin sentään kotona. Lähdimme sitten rantapuistoon. Istuimme eräälle penkille haaveilemaan kuuta. Miten kultainen hän oli. Jag kan inte berätta hur skönt det var att sitta med honom där. Han kysste och klämde mej hela tiden att jag knappt kunde andas. Älskar han mej ännu eller vad? Har vår kärlek väckts upp igen? Jag har älskat honom av hela mitt hjärta och själ. Men om jag ännu älskar honom kan jag inte nu säga. Då jag tänker andra pojkar sp är hans namn alltid i min mun. Och i går ack huru skönt det var att luta sig mot honom och berätta ett och annat. Vid vår portgång kysste han mej ännu på handen som till farväl. I morgen reser han till Kangasala och efter några dagar till H:fors. Han bad att få skriva till och jag gav lov. Han lovade skicka sitt foto, vi få se om han gör det.

Syyskuun 3 p -25

Koulut on alkanut siis. Ihana loma on loppunut. Saa nähdä miten minun käy, pääsenköhän luokaltani. Jumala suokoon minun pääsevän häneen minä luotan, häntä olen rukoillut tähänkin asti ja olen aina päässyt sillä hän on kuullut rukoukseni. Istun ihan etupenkissä Ailin kanssa. Emme voi edes luntata yhtään. Mutta en välitäkään sillä se on väärin. Tahdon että osaan hyvin ilman lunttaamista. Jumala auttaa minua siihen, Hän joka on kaikkivaltias voi antaa minulle hyvän muistin ja haluu lukea. Sitä minä pyydän häneltä ja Hän kyllä kuulee pyyntöni sillä Hän on niin hyvä meitä ihmisiä kohtaan vaikka me olemme niin pahoja. En pelkää yhtään luotan Jumalaan hän kyllä auttaa.

1 p. syyskuuta 1925

Olin sunnuntaina Uimaseuran tanssiaisissa. Minulla oli hauskaa siellä vaikken ollutkaan kauvaa. Nähin erään hyvin söötin pojan. Hän oli tykistöstä. Katsoin kerran häneen ja huomasin miten hän katseli minua. Katsoin useimman kerran ja huomasin hänen silmäilevän minua. Sanoin Sylvillekkin ja hän sanoi kyllä huomanneensa.

Vihdoin hän tuli tyköni ja pyysi minua tanssii, en lähtenyt sillä en jättänyt Sylviä yksin. Men Sylvi sade: "Gå nu bara." Jag svarade bara nej. När han hörde oss tala svenska så började han även tala svenska. Men efter en stund så fingo vi biljetter av två andra flickor och vi gick då vi. Följande dans var vals och han kom genast efter mig. Han var så söt pojke, vackra ögon har han och annars så pojkaktig. Just sådan som jag tycker om.

Samana päivänä

Olin Sylvin tykönä äsken. Nähin sunnuntaisen tanssikavaljeerini. Hän oli vahdissa portilla. Katsoin ensin sinne ja huomasin hänet siinä, aijoin tulla ohitse katsomatta sinne. En tiedä miten silmäni sattuivat sinne ja minun täytyi tervehtiä häntä. Miten ihastuttavasti hän teki kunniaa ja miten herttaisesti hänen suunsa meni hymyyn.