20. XII -25.

Sain tiistaina Hugolta kirjeen. Miten hämmästyin. Olen niin onnellinen. Tulin hiljattain tuntemaan erään hauskan pojan joka palvee sotapalvelustaan sisseissä. Olen ollut hänen kanssa muutaman kerran hänellä on minun luokkamerkkini ja hän ei anna pois sitä.

Noinviikko sitten nähin hänet viimeiseksi. Hän on niin söötti ja nuori vielä. Han kysste mig så att det brände riktigt. Så han är söt.

Maanantai 30. XI -25

Eilen pääsin ripille. Miten paljon onnitteluja sain. Mutta mitä kaipaan Hugoa muistelen niin usein häntä. Lieneekö hänellä lauantaina ollut hauskaa. Sitä ainakin toivoin. Kirjoittaisinko hänelle tekee niin mieleni Ei odotan vielä jonkun aikaa jos saisin häneltä ensin.

Tiistai 24. XI -25

Olen taas niin onnellinen. Mitään erityistä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Nähin Hellemaan täällä. Aune oli tavannut hänet ja hän oli sanonut että olisi tahtonut tavata minua sanen Aulikselta terveisiä. Aulis niin minun - rakkauteni hän oli kerran. Sain tänään Huugoltakin kirjeen, kutsun heidän iltamaansa Haminaan. Oi jos pääsisin sinne. Mutta ei sillä pääsen ripille sunnuntaina en voi siis. Jos pääsisin joululomalla, miten onnellinen olisin. Toivon, ihanaa on tanssia elää ehkä se toteutuukin. 



16. XI -25

Olin eilen taas Alfin kanssa. Yhtä söötti hän on kuin ennenkin. Tänään meidän pitäisi tavata. Hän lupasi tulla 8 aikaan naputtamaan ikkunaani.

Tulin juuri ulkoa. Hän tuli niinkuin lupasikin. Kävelimme vaan ympäri kaupunkia. Ja viime tinkassa hän lähti ei hän 10 ennättänyt sen tiedän sillä kello löi melkein heti kun olin eronnut hänestä. Nytkin hän suuteli minua hyvästiksi. (Kädelle)

Keskiviikko 11 p XI -25

Miten ihmeisesti jouduin Alfin kanssa viime kertana. Miksi saatoin minä pettää häntä? En välitä muista kuin hänestä vaan Huugo - sinä olet kaikki kaikessa minulle. Olet niin kaukana tälläkin hetkellä minusta mutta sentään - sentään olet niin lähellä minua sillä olethan aliti mielessäni. Lienetkö sinä yhtään ajatellut minua? Onnellinen olisin jos voisin saada vastauksen siihen. Ken tuopi sen minulle. Meidän hyvät enkelimme jotka meitä alati vartioi.

Usein ajattelen miksi minun piti tulla tuntemaan olenkaan sinua. Miksi olenkaan nähinkään sinua? Se oli kai tullakseen. Se oli meidän kohtalo taas. Sitä ihmmisen pitää välillä saada olla onnellinen ja jonkun ajan kuluttua kadottaa onnensa että hän tietää ja muistaisi välillä Jumalaansakin.

Olen odottanut tietoja sinusta mutta en ole saanut. Odotan edelleenkin ehkäpä muistat joskus minua.

Torstai 5. 11 -25

Tapasin eilen Alfinkin taas pitkästä aikaa. Herttainen hän on niinkuin ennenkin. Kävelimme pitkän aikaa ja lopuksi vielä seisoimme meidän eteisessä 11 saakka. Hän oli niin kummallinen, puristi minua ja yritti suudella minua. Miksi kaikki niin tekevät. Suuri arvoitus! Ken voi vastata?

Tiistaina 3 p -25

Sinä armahin niin paljon kuni noita lumihiutaleita maahan putoaa niin monta suudelmaa sinulle lähetän. Ummista silmäsi niin tunnet kaikkit ne suudelmat huulillasi. Miten voisinkaan elää ilman sinua, muistot hyväilystäsi ja suudelmistasi, ne minua panevat muistamaan sinua ja ne antavat minulle voiman odottaa sinua.

Maanantai 2.11. -25

Huugo nyt olet poissa. Lähdit siis tänä aamuna 5 junassa. Nyt vasta oikein huomaan ja tunnen miten rakkaaksi olet käynyt minulle. Sanoit eilen että varmasti minun tulee ikävä sinua ja vuodatan kyyneliä hänen takiaan. Ja niin kävi, tässä nyt kaipaan sinua oi miten suuresti rakastan sinua. Meitin piti tavata vielä illalla mutta en nähnyt sinua enään. Miksi en saanut suudella sinua hyvästiksi? Miten kohtalo saattoi olla niin kova.

Olit koko viikon kotona H:forsissa. Kysyit oliko minun ikävä sinua silläaikaa. Miten voin vastata sinulle niin, ettei ollut, en ymmärrä vaikka joka hetki ikävöin sinua. En olisi uskonut että niin rakkaaksi voit käydä minulle. Vuodatan kyyneliä sinua kaivatessa oi Huugo miten rakkaaksi oletkaan minulle käynyt.

Miten vielä tuleekaan kaksi kertaa meitä on onniteltu sinun puheittesi johdosta. Sanotaan että kolmas toden tekee. Miten saatoit eilenkin puhua niin vaikkakin vaan leikillä, mutta toiset ottavat todeksi niin kuin hänkin jonka esitit minulle eilen. Hänkin oikein onnitteli kädestä.

Saankohan minä nähdä sinua enään milloinkaan. Minun täytyy saada ja eihän kohtalo voi olla minulle niin kova. Ehkä kolmen kuukauden päästä, silloinhan palaat tänne jos ei vaan muualle sinua määrätä. Jaksan kyllä odottaa sinua sillä et usko miten suuri rakkauteni on sinuun. Jaksan odottaa sinua vaikka kuinka kauvan muistellen sinun ihania suudelmiasi ja hyväilyjäsi joita olet tuhlannut minulle. Sillä rakastathan sinäkin minua, uskon sen vaikka johan väittäisin, ettei niin ole.

Uskon sinua luotan sinuun Huugo. Eikö ole ihanaa uskoa ja luottaa sinuun. Ole uskollinen minulle, saan kaikki tietää vaikka oletkin niin kaukana minusta, sillä minun enkelini tuo viestejä sinusta. Ja myös sinun enkelisi minusta. Siis olkaamme kumpainenkin uskollisia pyhälle rakkaudelle, jonka Jumala on luonut. Rukoilen häntä varjelemaan sinua kaikista pahasta, luota sinäkin häneen niin onnemme säilyy eheänä siksi kun taas kohtaamme toisemme. Silloin saamme taas enemmän varmuutta ja onnemme tulee vielä ihanammaksi. Rakkahin rakkahin miten kaipaankaan sinua, mutta odotan ja luotan Jumalaan hän tuo sinut takaisin minulle.

Maanantai 26. X -25

Yhäti jatkuu vaan. Olen sinutkin jo hänen kanssaan. Rakastaako hän todella minua. Oi, jos niin olisi miten onnellinen olisin. Onnellinen onnellinen miten suurta on se minulle. Saada rakastaa ja olla rakastettu. Kysyin eilen jos hän lähtee reserviupseerikouluun että muka kuulin. En kylläkään keltään ole kuullut mutta luulin hänen lähtevän ja etten häntä enään nää. Vastaukseksi sain, että ei, en hentoisi jättää minua. Ajattelin mitä vielä, mutta en sanonut siihen mitään.

Miksi oli hän ensin Sagan ja Elsin kanssa? Oliko hänellä jotain asiaa tai mitä?

Tapasimme Aunen ja hänen tankkinsa. Mitä hän puhui heille että minä ja hän mukas olemme päättäneet mennä naimisiin ja että olemme kihloissa. Mitähän Aune ja hän toinen ajatteli. Koko ajan kun seisoimme meidän portilla hän vaan suuteli ja hyväili minua. Tahtoisin saada selvän miksi hän niin tekee, jos hän ei rakastaisi minua niin silloin olisi kaikki selvät meidän välillämme. Hyvää yötä sanoessaan hän kysyi milloinka taas tapaamme? Niin milloinka.

Sunnuntai 25.X -25

Miksi minun piti tulla tuntemaan hänet. Ja vielä päälisiksi rakastua häneen. Nyt hän on alati mielessäni. Kaipaan häntä.

Sunnuntai 18.10.25

Mikä ihme pani minut menemään eilen raatihuoneelle. Hän oli siellä. Miksi hän katsoi niin ihmeellisesti minuun? Koko ajan kun istuimme niin hänen silmässä olivat minussa. Hän lähti saattamaan minua kotiin jota kaikista vähemmin toivoin. Sillä kun en ollut tavannut häntä pitkään aikaan niin toivoin että kaikki olisi unohtunut. Mutta ei, niin ei ollut käypä. Minun piti  kohdata hänet vielä.

Kohdata niin! Miksi hän suuteli nytkin minua? Miksi hän katsoi niin omituisesti minuun? Miksi puristi hän minua rintaansa vasten? Miksi otti hän käteni ja kiersi kaulansa ympäri? Miksi panoi hän poskensa poskeani vasten? Miksi hänen suutelonsa poltti niin omituisesti huuliani? Miksi hänen kätensä silittelivät minua niin hellästi? Miksi suuteli hän minua kaulaan ja miksi puristi hän kättäni? Kuka voi vastata näihin kysymyksiin? Hän. Voisiko hän itse vastata jos kysyisin? Pitääkö hän minusta? Ei senlaista onnea ei minulle ole suotu. Minulle syntiselle ja tyhjälle ihmiselle. En ymmärrä, kun olin ensimmäisen kerran hänen kanssaan niin tuntui kun joku olisi sanonut sydämmessäni "Hän on kohtalosi". Kohtaloni en ymmärrä! Kaikki menee niinkuin menee, mitä voi ihminen korkeimmalle voimalle. Ihminen joka on niin heikko. Korkeimpi voima se johtaa meitä ihmisiä. Hän johtakoon minuakin.

Sunnuntai 11.10.25

Olin eilen tanssiaisissa. En nähnyt häntä siellä. Minulla oli erityisen hauskaa. Tulin tuntemaan erään von Konowin. Hän on nykyään sotaväessä täällä. Tanssin hänen kanssaan melki jokaisen tanssin. Aina hän tuli ensimmäisenä hakemaan minua. Jos joku ennätti ennnemmin niin hän katsoi niin pitkään.

Maanantai 5. X -25

En ole nähnyt Timosta kuin viikko sitten. Missä hän lienee, en taida tavata kun vasta ensi sunnuntaina hänet.

Tänään alan rippikouluun. Olenko minä valmis menemään rippikouluun? Jumala auttaa minua kyllä kaikessa. Luottaa häneen ja uskoo hänelle kaikki niin apu tulee Häneltä.

Illalla.

En ymmärrä enään itseänikään. En tiedä edes itse mitä kaipaan, mutta jotain hellää ja ihanaa kai sentään. Jos saisin sitä miten tyytyväinen olisin. Aina yhden kanssa olla eikä joka ilta eri vaan aina yhden ja saman. Hän on se jota toivoisin itselleni. Jos hän on oleva minun niin hän on ja jos ei niin ei kohtalolle ei voi mitään.

Jos Jumala suo hänet minulle miten kiitollinen olisin, en voisi sitä sanoilla kiittää. Pyydän Hänen suovan ja siunaavan hänet minulle rukoilen Sinua rakas Taivaallinen Isä anna hänet minulle, anna minulle jotain josta pidän ja se on hän. Olen elin aikani kiitollinen Sinulle Sinä taivaallinen Isämme.

Maanantai 28. IX. 25

Olen ollut nykyään yhden ja toisen kanssa. Mutta ei minua kukaan heistä ole mielyttänyt. Tänä kolmatta viikkoa sitten nähin erään tankin Raatihuoneella arpajaisissa, hän katseli minua ja minäkin vuorostani häneen. Sittemmin nähin hänet neiti Kämärin kanssa. Kun hän meni ohitseni niin hän taas katsoi minua ja hymyili. En sen enempää kiinnittänyt häneen huomiotani. Mutta taas eräänä sunnuntaina hän tuli minua vastan ja katsoi taas hyvin pitkään ja siitä asti hän rupesi mielyttämään minua. Tahdoin hyvin mielelläni tulla hänet tuntemaan. Nyt on siis toivoni toteutunut.

Eilen olin hänen kanssaan ulkona. Kävelimme puistoon saakka. Där sutto vi nästan två timmar på en paviljong. Då berätta här var han hade förrut sett mej och att engång då jag hade gått med andra flickor till strandtorge så hade han och några andra tanks fari förbi oss med bil, då hade han frågat av andra om någon av dem känner mej. Ensio Aunio hade sedan sagt mitt namn till honom. Är han kär i mej? Så ser det ut åtminstone.

Mere gånger fast jag inte tillät det men han är så stark kunde inte motstå honom. Når vi kom hemåt så sa han att viska ännu gå dit opp på vita paviljongen. Men jag neka så lyfte han mej i sin famn och bar dit opp. Jag ville bort men han släppte inte utan kysste och kysste tusen gånger och drog mej sin famn. Härligt vart det i går. Engång var jag tidigt hämma klockan var inte ens 10.

Keskiviikko 16 p. 9. 25

Taas on Aulis minun mielessäni. Sain häneltä kortin 10 päivä. Muistui mieleeni se viimenen ilta hänen kanssaan. Miksi minun piti tavata hänet enään? Nyt on aina mielessäni hänen kohteliaisuutensa.

Varför smekte han mej - - när han inte älskar mig? Vem kan svara på den frågan? Ofta känner jag ännu hur han kysser mig på min kind. - - - -. Men det är bara dröm. - Då skedde det i verkligheten men nu bara - - - . Han är borta nu, Gud vet om jag aldrig mera träffar honom. Hans minne är dyr för mej - alltid. Gud välsigne honom och gör honom lycklig.

Det är ingenting nuförtiden här allt är tomt. Även jag själv.

Syyskuun 5 p -25

Mitä en olisi uskonut että vielä tapaisin häntä - Aulista. Lähdin eilen ulos ½ 9 aikaan. Kiersin muutaman korttelin ja lähdin sitten suoraan kotiin.

Kun tulin Osuuskaupan tykönä niin kuulin jonkun tulevan kauheeta kyytiä perässäni ja samassa joku tervehtii. En voinut ymmärtää että se oli Aulis. Ensin en meinannut tuntea häntä sillä hän oli siviilissä. Miten ihastuttava hän on ylioppilas lakissaan. Hän saattoi minut kotiin, mutta kun minun piti sanoa hyvästi niin hän pyysi minua kävelemään. Kävin ensin sentään kotona. Lähdimme sitten rantapuistoon. Istuimme eräälle penkille haaveilemaan kuuta. Miten kultainen hän oli. Jag kan inte berätta hur skönt det var att sitta med honom där. Han kysste och klämde mej hela tiden att jag knappt kunde andas. Älskar han mej ännu eller vad? Har vår kärlek väckts upp igen? Jag har älskat honom av hela mitt hjärta och själ. Men om jag ännu älskar honom kan jag inte nu säga. Då jag tänker andra pojkar sp är hans namn alltid i min mun. Och i går ack huru skönt det var att luta sig mot honom och berätta ett och annat. Vid vår portgång kysste han mej ännu på handen som till farväl. I morgen reser han till Kangasala och efter några dagar till H:fors. Han bad att få skriva till och jag gav lov. Han lovade skicka sitt foto, vi få se om han gör det.

Syyskuun 3 p -25

Koulut on alkanut siis. Ihana loma on loppunut. Saa nähdä miten minun käy, pääsenköhän luokaltani. Jumala suokoon minun pääsevän häneen minä luotan, häntä olen rukoillut tähänkin asti ja olen aina päässyt sillä hän on kuullut rukoukseni. Istun ihan etupenkissä Ailin kanssa. Emme voi edes luntata yhtään. Mutta en välitäkään sillä se on väärin. Tahdon että osaan hyvin ilman lunttaamista. Jumala auttaa minua siihen, Hän joka on kaikkivaltias voi antaa minulle hyvän muistin ja haluu lukea. Sitä minä pyydän häneltä ja Hän kyllä kuulee pyyntöni sillä Hän on niin hyvä meitä ihmisiä kohtaan vaikka me olemme niin pahoja. En pelkää yhtään luotan Jumalaan hän kyllä auttaa.

1 p. syyskuuta 1925

Olin sunnuntaina Uimaseuran tanssiaisissa. Minulla oli hauskaa siellä vaikken ollutkaan kauvaa. Nähin erään hyvin söötin pojan. Hän oli tykistöstä. Katsoin kerran häneen ja huomasin miten hän katseli minua. Katsoin useimman kerran ja huomasin hänen silmäilevän minua. Sanoin Sylvillekkin ja hän sanoi kyllä huomanneensa.

Vihdoin hän tuli tyköni ja pyysi minua tanssii, en lähtenyt sillä en jättänyt Sylviä yksin. Men Sylvi sade: "Gå nu bara." Jag svarade bara nej. När han hörde oss tala svenska så började han även tala svenska. Men efter en stund så fingo vi biljetter av två andra flickor och vi gick då vi. Följande dans var vals och han kom genast efter mig. Han var så söt pojke, vackra ögon har han och annars så pojkaktig. Just sådan som jag tycker om.

Samana päivänä

Olin Sylvin tykönä äsken. Nähin sunnuntaisen tanssikavaljeerini. Hän oli vahdissa portilla. Katsoin ensin sinne ja huomasin hänet siinä, aijoin tulla ohitse katsomatta sinne. En tiedä miten silmäni sattuivat sinne ja minun täytyi tervehtiä häntä. Miten ihastuttavasti hän teki kunniaa ja miten herttaisesti hänen suunsa meni hymyyn.

Sunnuntai 23 p

Tulin tuntemaan eilen Askolan tai kyllähän minä tuntenut olen hänet jo viime talvesta asti vaan emme olleet esitetyt toisillemme. Hän on hyvin söötti poika oikein kaunis niinkuin tytöt sanovat. Eilen ilta oli erittäin hauska. Olen jo sinutkin hänen kanssaan. Han är så rar och söt pojke. Även han ville kyssa mej. Varför? Varför vill de kyssa mej? Finns det något svar till det. Jag ville inte låta.

"Mikä ihanuden aika onkaan nuoruuden aika mutta pettymysten ja kyynelten aika se myöskin on."

Kyllä me olimme hassuja. Meitin tulommekin puistosta, istuimme joka ikisellä penkilläkin. Mutta näimme hienoja rakkettiakin laskettavan. Niin hauskaa on nykyään ollut. Milloinkahan se romahtaa - 

Tiistai 18. VIII -25

Vihdoinkin hän on parantunut. Odotin sunnuntaina häntä puistoon, mutta hän ei ollut saanut lomaa. Päyhönen kyllä oli mutta hänkin tuli jostain aidan ylitse ja ei uskaltanut tulla tanssiin vasta kuin lopussa sillä hän pelkäsi upseeria että he näkevät ravintolasta hänet. Eilen olin Sylvin kanssa radiota kuuntelemassa. Kyllä heillä oli hirveä työ sen kuntoon laittamisessa. Miten söötti hän on, ei silti kyllä Päyhönenkin on. Sylvi on hyvinkin pihkassa häneen Pöyhöseen ja kai hänkin Sylviin. Luulin että hän piti Libertystä mutta ei hän sen enempää ollut hänen kanssaan kuin silloin sunnuntaina saattoi kotiin. En enään nää heitä sillä he lähtevät tänään manöövereille Hattulaan ja sitten sieltä suoraan Santahaminaan. Mutta jäihän muistorikas ilta mieleen. He olivat niin herttaisen sööttejä. Kuunnellessamme radiota tuli meidänkin vähän kylmä ja totta kai keskellä yötä vielä satoi ja uskmenkin jyrähteli ei ollenkaan ihme. He toivat meille mantelit ylle kylläpä olimme hassun näköisiä varmasti ne yllämme minunkin oli ihan kantapäihin asti. Ihmettelen miten uskalsin olla niin kauvan ulkona kun kello oli ½ 11 kun

Kaipuussa

Lyö sydän, lyö,
sointusi kauneimmat
armaalle armaisimmat,
Lyö vaik on yö.

Suuteloita
sataa noita
sadoin huulillein
lemmen mesipisaroita
huulilt impyein
sataa, sataa lakkaamatta
seuraa suukko suudelma
värähtävin rinnoin kaksin
mielet kuunaan uinahtaa.

Torstai 13. VIII -25

Miten onnellinen ihminen saattaakaan olla, paljon paljon onnellisempi kuin minä nyt - mutta onnellinen olen minäkin kuinka kauvan kestänee en tiedä, sillä Jumala voi ottaa sen yks kaks pois ja voi antaa minun pitää sen vaitta kuinka kauvan. Mutta ihmisen pitää olla aina tyytyväinen, muuten sitäkään me emme ole, jos meillä on kärsimyksiä niin me nurisemme ja jos joku on köyhä ja hän yhtäkkiä rikastuu, niin hän ylenkatsoo niitä jotka vertaisien hän ennen on ollut, sekä tahtoisi tulla vielä rikkaammaksi. Mutta miten käy monen Jumala ottaa takaisin sen mitä hän on antanut, nöyryyttääkseen meitä. Miten hyvä hän on meille pahoille syntisille ihmisille. Kiitän Sinua näistä muutamasta päivästä rakas Jumala, en ole nähnyt "poikaani" virlä, kai hän on sairas, toisen kyllä näin eilen illalla.

Elokuun 11. p. -25

Niin tapasin hänet eilen illalla ½ 10 aikaan. En viitsinyt mennä heti 9 jälkeen sillä ajattelin että jos hän ei olisi päässytkään heti 9 jälkeen. Mutta kyllä hän sanoi että hän oli jo ennemminkin. Kävelimme ensin kaupungin ympäri kun menimme rantapuiston läpi niin hän sanoi: että eikö käydä istumaan. Istuimme noin tunnin ajan siellä. Hän on niin söötti poika. Muun muassa kertoi hän koulu ajastaan. Hän on vapaa ehtoisesti sotaväessä nyt ja pääsee pois ensikuun 3 p.

Koko ajan hän piti kättään selkäni takana ja ibland var han så nära mej att hans huvud rörde mitt. Jag hinner inte mera skriva måst börja klä på mig ty viska träffas igen.

illalla

Meitin piti tavata, mutta mitä sain kuulla - hän on sairastunut - en meinannut uskoa kun Libin poika sanoi niin. Eilen olin kauan kanssaan myöhään ja tänä aamuna hän on sairas. Minä toivon hänen paranevan pian minä rukoilen Jumalaa kaikkivaltiasta että hän parantaa hänet pian. Hän joka herätti Lazaruksen kuolleista vaikka hän oli monta päivää maanut haudassaan, kyllä Hänkin parantan hänet. Jos minä saan nähdä hänet pian, niin minusta on tuleminen kiltti oikein kunnon tyttö sen voin vannoa - ei en vannoa voi - sillä on raamatussa, että ei sinun pidä vannoman mitään. Siis en vanno vaan sanon että minusta on tuleva kiltti tyttö.

Maanantai elokuun 10. p. -25

Olin eilen Libin kanssa puistossa. Siellä oli uimaseuran tanssiaiset. Libin teki niin mieli sinne ja minin sitten hänen kanssan. Emmehän kauvaa olleet siellä, sillä Libin piti tulla ½ 11 kotiin, mutta emmehän me ennättäneet siksi. Minulla oli hyvin hauskaa ja tietenkin Libillä myös. Kun lähdimme pois niin saimme saattajat kotiin, kaksi hyvin sööttiä poikaa. Näimme ne samat pojat jo ulkona ja Libi niin ihastui siihen valeeseen ja minä hänet kumminkin sain. Hän pyysi jos hän saisi tavata minua huomenna siis tänään joten meillä ompi treffit vähän yli 9. Minun pitäisi tavata Libi tänään mutta enhän viitsi taasen mennä sinne.

Elokuun 5. p. -25

Hämeenlinna

Olen taas kotona. Tulin tänään Luopioiselta. Toin Ailin mukanani, hän nukkuu paraikaa, sillä tietenkin hän on kovin väsynyt kun on ollut jo 2 asti yöllä ylhäällä. Meidän täytyi lähteä niin aikaisin sieltä kun Raine ei kulkenut enään ja täytyi tulla Onkkalaan asti hevosella ja sieltä sitten laivalla tänne.

Löysin eilen maalla kolme nelilehtistä apilaa eivätköhän tiedä onnea. Niin kyllähän sitä saisi tullakin.


Torstaina heinäkuun 30. p. -25

Miten olenkaan viihtynyt täällä. Alussa luulin että en viihtyisi enenmpää kun noin viikon, mutta vieläpä olen täällä. En muistele enään häntäkään yhtään. Olen niin iloinen siitä, mutta kun ei vaan tunteeni heräisi kun palajan kaupungiin. Pian hän pääsee pois niin sitten en nää enkä tapaa häntä milloinkaan. Ajatella en milloinkaan. Mitä minä rupeisin harrastamaan? Tahdoisin jotain hyödyllistä. Mutta mitä? Minulla ompi elämä vasta alussa, vielä vuoden täytyy minun käydä koulua ja sitten, sitten alkaa elämäni vasta todessa.

Usein unelmoin että olisin rikas. Meillä olisi kartano jossain maalla niin silloin minulla olisi elämän työ. Kaikkien köyhien tykönä kävisin, vieden ruokaa heille ja autaisin heitä minkä voisin. Niin sitä olen usein toivonut, mutta mitä sille voi kun on köyhä.

Eilen olin ratsastamassa taas pitkästä aikaa. Oi miten tahtoisin mielelläni osata oikein hyvin ratsastaa. Ehkä joskus saankin oppia oikein taidokkaasti ratsastamaan. Sillä minä pidän niin paljon hevosista ja tahdon että saankin. Koirat ovat myös minun eläimiä ja tahtoisiin myös saada oikein viisaan ja yskollisen koiran.

Ei, kai minä toivon vaikka mitä.

Olen lukenut kolme romaania täällä olelssani ja paksuja sittenkin. Niistä oppii niin paljon sekä pahaa että hyvää mutta enempi luulen hyvää - sillä minä ainakin opin niin paljon hyvää niistä.

Sunnuntai Heinäkuun 19. p. -25

Pälkäne Kaitamo

Olen ollut täällä maalla jo torstaista saakka. Miten hauskaa lohdutusta minulle. Täällä unohoitan kaikki, en paljon enään muistele häntäkään. Ja hyvä se onkin, sillä eihän hänkään kai enään minusta välitä. Niin ainakin luulen. Täällä on kaikki pois mielestäni, kaikki unhoitettu. Toivon etteivät ne tunteet enään palaja. Sillä mitä on rakkaus ilman vastarakkautta?

En luule enään milloinkaan rakastuvani, sillä pidin hänestä niin paljon, paljon rakastin häntä, paljon tuhlasin unelmuuttani häneen ja ehkä luulin liika paljon. Niin näin ne raukesivat ja hyvähän se on. Toivon ettei ne enään heräisi.

Kello 10 ip.

Keneen luotan, kenelle itseni annan? SInulle Kaikkivaltias, maan ja taivaan luoja. Oi rakas Isä joka olet taivaassa. Auta minua kuule pyyntöni. Tee minut hyväksi, anna minulle kultainen sydän, hellyyttä liekkuvan ja lempeyttä näyttävä. Anna minulle mielyttävä luonne että olisin iloksi kaikille. Anna minulle rakkautta sillä minä janoon sitä. Oi Sinä taivaallinen Isä kuule minua älä hylkää pyyntöäni. Sinä meidän tukemme ja turvamme.

Aamen.

Heinäkuun 3. p. -25

Rakastan häntä, en enään niinkuin ennen. Silloin tahdoin häntä omakseni - nyt en enään, tahdon vaan että hän olisi onnellinen. Nyt ompi rakkauteni muuttunut oikeaksi rakkaudeksi, joka ei itselleen mitään pyydä ei mitään vaadi, joka rukoilee toiselle onnea ja siunausta.

En ymmärrä miksi rakastan häntä niin syvästi ja miksi hän aina on mielessäni. En pyydä enään hänen rakkauttaa en kerjää hänen seuraansa, minä rakastan häntä tuntemattoma ritarinani. Sillä miksi hän rakastaisi minua? Mitä olen minä? En mitään. Tyhjää on elämäni tyhjä olen itse. Elämä ompi synkkää, pimeää polkua jota ihmisen on kuljettava. Ei eihän elämä voi olla synkkää ja pimeää, koska senkin Jumala on luonut. Kaikki mitä on Jumalalta on ihanaa ja pyhää. Ei ihmisen pitä toivoman mitään suurta sillä on Jumala hänelle antanut suuren lahjan "rakkauden".

En minäkään mitään suurta toivo - en toivo häntä itselleni enään, minä rakastan häntä. Muistelen aina häntä ja niitä ihania hetkiä joita olen viettänyt hänen seurassaan.

Vieläköhän hän pitää minusta - en tiedä. Ehkä hänkin usein muistelee minua niinkuin minäkin häntä. Tai hkä ei ollenkaan. Tahtoisin että hän olisi onnellinen aina.

Olin eilen puistoravintolassa. Nähin Elsie Brüningin siellä. Hän on jotain sukua hänelle. Huomasin miten hän katsoi minuun joka kerta kun oli puhe hänestä. En ollut tietävinäni ollenkaan. Minä vihaan Elsiä, hän sotkee kaikki minun ja Auliksen välit sekaisin.

Heinäkuun 1. p. -25

Nähin sinut unissani. Nähin senlaista unta että minun vanhempani kielsivät minua seurustelemasta kanssasi. Olin olevinani jossain puistossa ja eräs ihminen tuli sanomaan minulle että en saa olla kanssasi ja kielsi hyvin jyrkästi, koska sinä muka olet hirveä ryyppäämään ja olit sunnuntainakin senlaisella reisulla. Yhtääkkiä  olin kotonasi ja taas he kielsivät minua samasta asiasta. Sitten olit sinäkin siinä. Minä itskin ja sanoin että en luovu sinusta sillä rakastan sinua. En vaikka mitä tekisivät. Muistan niin hyvin kun vaakuutin että minä en voi luopua sinusta ja he vaan lupasivat toimittaa sinut.

kello ½ 11 illalla.

Tulin juuri kotiin nähin sinut Ahvenistolla. Tulit vastaan meitä ja hymyilit niin nätisti sanoessasi goddag. Kun huomasin sinun tulevan niin teki mieleni juosta pois. Mutta en voinut - sydämmeni löi vaan niin kovasti. Rohkaisin itseni ja tulin pää pystyssä vastaasi.

Kesäkuun 30. p. -25

Mikä pani minut soittamaan hänelle? Hän oli kyllä hyvin söötti niinkuin ainakin. Puhuin noin ½ tuntia hänen kanssaan. Lupasin suotta soittaa.

Maanantai kesäkuun 23. p. -25

Nähin sinut eilen. Olen ajatellut sinua taas niin paljon. Pidätköhän sinä minusta. Voi jos tietäisin sen miten onnellinen olisin. Olisihan minulla edes jotain, jotain. Se olisi niin suurta niin ihanaa olla, rakastattu, miten onnelinen olisin. Minä saan sen onnen, Jumala sen kyllä antaa minulle. Odotan ja odotan niin ehkä Hän auttaa minua Hän kaikkivaltias ja antaa minulle jonkin onnee. Kun luottaa niin kyllä Hän johtaa kaikki hyvin.

Lauantaina kesäkuun 21. p. -25

Tapasin sinut Aulis. Mutta mitä! En uskoisi että sinä maistat väkevää. Sanoit kerran että et ole maistanut milloinkaan. Mutta nyt ainakin. Ken on opettanut sinut siihen? Voi sinua, Aulis parka mihin olet eksynyt. Rakastanko häntä vielä? En tiedä! En voi tällä kerralla sanoa mitään.

Kesäkuun 10. p. -25

Mitä sydämmeni kaipaa? Mitä se janoo? Vain yhdelle se sykkäilee. Häntä minä aina ajattelen ja odotan, kaipaan niin sydämestäni. Miksi et tule, miksi, oi ihana prinssini. Sinä, sinä minun ihanteeni tullos kaipaavan Mirjamisi luo.

Tiistai kesäkuun 9. p. -25

Aulis, Aulis, nähin sinut puistossa. Miten herttainen olet. Minun rakkauteni kiihtyy päivä päivältä yhä enemmän. Aulis! Aulis!

Viime lauantaina tapasimme Hellemaan puistossa. Hän tuli meidän kanssa. Kyllä hänkin on herttainen ja siksi Aune pitääkin hänestä niin paljon mutta paljon paljon herttaisempi on minun Aulikseni.

Tyynny sydämmeni.

Tyynny, tyynny sydämmein
Myrskyn pauhinassa
Runneltuupi purtesi
Ennen aikojansa

Oi miksi

Oi miksi mä sinua rakastan
Ja miksi en ketään toista
Miksi en omistaa onneaan
Saa silmäsi salamoista.

Miks' sydämmeni tahdot sä valloittaa
Toit tuntehet kuumanlaiset?
Nyt aatokset luoksesi kiiruhtaa
Kuin tuulessa untuvaiset

Vaikk' konsaan sinua omistaa
En saane ma mieron rukka
Niin muistosi rintaani rauhoittaa

Oot syömmeni toivon ritari.

Suudelman teko.

Kun ensi kerran suudellaan
Ei tyttö pysy paikallaan
Vaan huutaa niinkuin hädässään
"Pois, pois, mä tahdon pois."

Kun toisen kerran suudellaan
Hän hiljaa on, saat ottaa vaan
Mutt' sano sitten kun jo sait:
"Oo vaiti, ole vait."

Kun kolmannesti suudellaan
Hän sylihin jää olemaan
Ja kuiskaa hiljaa: ah ja voi
"Suuri kiitos sulle, oi!"

Hänelle.

Et usko et, sen tiedän
mä että rakastan
ja kuolontuskain alla
tuhaksi  raukean.

Et usko et, vaik' itse
sä tunnet samaten
mitenkä tuska kaiho
sua polttaa piinaten.

Kesäkuun 2. p. -25

Yksi maailmassa jota mä lemmin
Hänell mun sydämen sykkäilee
Häntä mä lemmin asti kylmään hautaan
Lempeänsä koskaan en tuntea saa.

Häntä mä lemmin puhtain tuntein
Armaani nauti siis onnestas
Ehkäpä kerran haudan tuolla puolen
Saan omistaa sun lempes oi armaani.

Kesäkuun 1. p. -25

Kenet nähin eilen, kenet tänään? Sinut rakastettuni, unelmieni ritari nähin sinut. Olen nykyään ajatellut sinua niin paljon, en saa sinua mielestäni pois, en vaikka miten koittaisin. Rakastan sinua yhä, alati ikuisesti. Waikka en sinua milloinkaan tavata enään saisi, niin sittenkin sinun kuvasi on alati sydämessäni, sinua aina muistan. Aulis, kallis Aulis jos tietäisit miten tulisesti sinua rakastan, rakastan niin intohimoisesti niin sielukkaasti kaikesta sydämmestäni kukaan ei voi rakastaa sinun sen enempää kuin minä, ei tulisemmin ei rakastettavimmin. Sinä olet minun elämäni sinua minä rakastan ja kaipaan. Suutelen sinun sulo silmiäsi oi Aulis kaikkeni elämä. Ei kukaan ihminen voi toista sen enempää lempiä kuin minä sinua ei rakastaa. Joka sydämmeni tykytys löypi vain yhdelle ainoalle olennolle, ja se on sinulle.

Aulis Aulis - mitä kätkeekään se sana minun lausuessani sen - niin paljon niin paljon.

Jopa Hellemaakin on päässyt sairaalasta. Miten laiha ja kalpea hän on. Nähin hänet äsken päiväjunalla kanssani. Ketä olit vastassa? Luulen että äitiäsi ja veljeäsi. Jos he tulivat tänne niin en kai saakaan nähdä sinua illalla puistossa.

Toukokuun 29. p. -25

Saimme tänään todistukset. Siis koulu on loppunut ja kesäloma alkanut. Olen niin mielissä kun pääsin ehdoitta 5:nelle olen nyt viidesluokkalainen. Ei meidän luokalta päässyt kuin 9 ilman ehtoja. Aunekin sai kolmet ehdot, algebrassa ainekirjoituksessa ja kirjoituksessa. Saa nähdä, onko minulla tänä kesänä mitään hauskaa. Tahtoisin olevan jotain erityistä. Viivyn täällä kaupungissa ainakin toistaiseen.


Toukokuun 11. p. -25

Aamulla kun menin kouluun niin kuulin että hän oli ollut sillä autolla ajelemassa tyttöjen kanssa. Elsi Brüning on hänen sukulaisensa ja häntä hän oli pyytänyt ajelemaan toiset tytöt olivat olleet Elsin kanssa ja niin olivat hekin päässeet mukaan.

Kun kuulin sen niin mitä tunsin? Tunsin vihaa katkeruutta ja mustasukkaisuutta miksi en saanut olla mukana. Rakastan häntä niin paljon nyt koitan sen rakkauteni tukahduttaa - - - - - - - - - - - - - - -  Miksi hänestä pitäisin - - - - - En toivo elämältä enään mitään kaikki olkoon niinkuin on. Ehkä minulla on tilaa täällä maailmassa edes jossain. Olen onneton niin sanomattoman onneton. Minkätähden?? Älä hassuttele!

Toukokuun 10. p. -25

En ole tavannut Aulista pitkään aikaan. Olen pitänyt hänestä niin paljon niin paljon. Miksi ei rakkauteni jo sammu häneen sillä luulen että hän ei enään pidä minusta. Nähin hänet tänään hän ajoi itse autoa, kai taukien auto se oli. Hän tervehti minua kyllä hän oli niin totisen näköinen. Mikä häntä vaivaa, en tiedä.

Vappuna toukokuun 1. p. -25

Tänään on vappu. Mitä minä tiedän vappusta? En mitään. Olen koko aamupäivän itskenyt en ymmärrä itseäni, mutta kyyneleet vuotaavat poskilleni. Itkisin nytkin en taas voi - nyt jo kierii kyynel poskipäileni. Olen niin surullinen en tiedä mikä minua vaivaa. Aulis - oi jos olisit luonani sinä minun unelmani ja lohduttaisit minua, miten tuntisin itseni onnelliseksi. Rakastan ja rakastan. Ummistan silmäni ja suutelen sinua olettaen että olet luonani. Teenkö väärin että rakastan sinua, teenkö väärin että kirjoitan sitä tähän kirjaseeni.

Sunnuntai huhtikuun 26. p. -25

Miksi en saa tavata sinua oi miksi? Minun sydämmeni kaipaa ja janoo sinua vain sinua. Miksi kohtalo on niin kova minulle ja muille niin lempeä? Miksi minut tuomitaan? Siksikö että olen niin syntinen. Voi kohtalon kovuutta. Miksi olet minulle niin kova? Lempene minulle ja anna minunkin iloa tuntea sitä pyydän en enempää, en muuta. Anna minulle hänet jota kaipaan, jota rakastan ja jota sydämmeni alituisesti janoo yhäti lakkaamata.

Oi kohtalo kova anna minun tuntea se ainoa ilo jota toivon, sä täytä toivoni.

Rakkauden haltia ammu aamorin piili hänen sydämmeensä minun sydämmeni kautta ja yhdistä ne ikuisesti. Minun tulinen rakkauteni janoo vain sinua Aulis, sinulle omistan sen hellän ja hehkuvan joka palaa minussa. Aulis sinä kallis rakastettuni miksi en saa tavata sinua vaan joskus nähdä - en tyydy siihen - tahdon tavata sinua kahden - kesken minun täytyy saada. Minunko täytyy - mitä minä saisin - en mitää, kova on kohtalon onni minulle.

Hyvää yötä, olisipa minulla edes sinun kuvasi Aulis niin saisin edes siihen painaa hehkuvan suudelman. Jos sen joskus saan niin alati kannan sitä sydämmelläni. Tahtoisin tavata sinua saanko sitä mitä tahdon - ei - kova on kohtalo minulle. Mitä siitä rakastanhan sinua ja muistossani olet aina tyydyn siihen. Siis hyvää yötä Aulis sinä elämäni ilo toivo onni ja rakkauteni. Sinua ajatellessani pudotan kyyneliä, kyynel vierii poskelleni sinua muistellessa. Jopa tietäisit miten suuri on rakkauteni sinuun. En voi lopettaa vielä minun täytyy purkaa rakkauttani tähän, minun pieneen kirjaseeni kun kerta en sinulle saa sanoa sitä. Ehkä joskus, joskus sen kun maailmalla kohtalo sattuu viemään meidät yhteen. Ehkä en taas saa milloinkaan sanoa, mutta tyydyn siihenkin. Mitä on minun väliä missä ja mitä olen.

Kysyn usein itseltäni rakastaako Aulis minua mutta vastausta en ole vielä saanut. Miten voisin sen itseltäni saada tietää. Uskon siihen, mitä viimeiseksi tapahtui tavatessani sinua. Suuri on rakkauteni sinuun niin lempeä ja herkkä. Kaikki kaikessa olet minulle. Aulis, kallis suuri pyhä rakkauteni olen sinulle antanut. Jospa tietäisit sen. Niin kova on kohtalon koura minulle. Ei nyt lopetan vielä kerran hyvää yötä sinä - minun - rakastettuni Aulis miten painaisin sinut rintaani vasten jos olisit leonani miten pakahduttaisin huulesi kuumilla suuteloillani. Aulis viimeinen ajatukseni.

Huhtikuun 19. p. -25

Tänään nähin hänet. Nähin sinut Aulis. Miten hätkähdin kun nähin sinut erään neidin kanssa. Tunsin miten veri poltti kasvojani mutta pian tyynnyin sillä sain kuulla että hän oli sisaresi. Rakastan sinua tunnen sen sillä en tänäänkään muuten olisi niin hätkähtänyt jos en rakastaisi sinua. Minun sydämmeni sykkii vain sinulle sinä sinun -

Hyvää yötä Aulis jos olisit lähempänä minua niin suutelisin sinua oikein sydämellisesti. Kaipaan sinua niin kovin minun sydämmein janoo vain sinua. Pienen pienen suudelman painan sinun kultaisille huulillesi.

Huhtikuun 14. p. -25

Nyt on pääsiäislomakin loppu, huomenna alkaa koulu. Lomani meni hyvin hauskasti paitsi jos olisin saanut tavata jotakuta, niin silloin minulla olisi ollut hauskin pääsiäisloma elämässäni. Mutta hän oli poissa kotonaan. Eilen oltiin automatkalla, kaupunkiin tullessa kävimme asemalla ja kiersimme kaupungin ympäri vielä puiston tiet.

Aulis en ole nähnyt sinua pitkään aikaan. Miten minä kaipaan sinua, sinua joka veit minun sydämmeni. Sinä minun ajatukseni - ainoa. Kallis Aulis miten minä rakastan sinua, sinä minun elämäni unelma. Milloin saanen tavata. Pianko, niin - ainakin toivon sydänrakastettuni. Siis näkemiin yhden rakkaan pienen suutelon annan sinulle.

Huhtikuun 17. p. -25

Olin elävissä kuvissa ihan katsomassa "Valkoinen sisar". Lilian Gish pääosassa. Sinä olit myös siellä Aulis. Miten iloiseksi tulin kun sain nähdä sinut, sinä rakkaimpani.

Huhtikuun 5. p. -25

Nähin sinut Aulis tänään monta kertaa. Kaipaan sinua Aulis, Aulis. Miten usein ajattelen sinua. Jos tietäisit miten sydämmeni sykkii sinulle vain sinulle. Miten rakastan ja kaipaan sinua Aulis, Aulikseni. Jos olisit minun ainoastaan minun eikä kenenkaan muun. Ehkä oletkin vaikka en sitä tiedä. Rakastatko minun Aulis, tahtoisin tietää sen jos niin olisi niin olisin onnellisin ihminen maan päällä. Aulis minä kaipaan sinua, kaipaan niin että en saa välillä rauhaa vaan sinä sinä olet kaikki kaikessa. Saanko pian tavata sinun, miten toivon sitä miten odotan. Minun täytyy saada mutten tiedä mitä minusta tulee sillä rakastan sinua niin. Minä pyydän ja rukoilen kaikkivaltiaalta sitä niin ehkä hän kuulee mitättömän rukouksein. Hyvää yötä sinä rakas Aulis tuhannen suuteloa painaisin huulillesi jos olisit luonani.

Huhtikuun 2. p. -25

Olin eilen koululla. Minulla oli hauskaa, Aune sanoi ettei hänellä vaan ollut. Erään valssin aikana Aune ja Marya olivat ihan hassuja. Tanssin sen Heikin kanssa. Aune ja Marya katselivat meitä koko ajan. En ensin huomannut mutta kun Heino sanoi että "kyllä tuo Aune on aika tyttö", katsoin sinne ja huomasin miten he tuijottivat koko ajan meitä. Valssi oli niin hirveän pitkä että minua ihan harmitti huomautin hänelle että en jaksa enään, mutta hän vaan sanoi että vaikka tämä kestäisi kuinka kauvan niin emme lopeta ennenkuin on loppu.

Kerran minun pääni sattui koskettamaan hänen tai en tiedä jos hän niin laittoi että me koskettivat vedin kiireesti pääni pois. Huomasin että se uudistui monta kertaa, kerran oikein lujasti. En ole milloinkaan huomannut että hän vie niin lähellä itseään, koitin vetää itseäni pois mutta hän veti sitä lähemmäksi itseään ja painoi minua itseään vasten. Vieläkö hän pitää minusta, niin hän ainakin sanoi kun tätä edellisellä kerralla tavattiin. Kai minä hänet taas pian nään.

Samana päivänä
Tulin juuri kaupungilta. Nähin Heinon mutta en ollut näkevinäni. Päivällä myös nähin kun olin soitolla 12-1. Pidän hänestä tavallaan vielä mutta en niin kuin ennen.

Maaliskuun 26. p. -25

Miten onnellinen olen taasen. Eilen minulla oli erityisen hauskaa. Olin Aunen kanssa Raatihuoneella nuorten iltamassa, tai emme olleet kahden sillä seurassamme oli Fredriksonin tytöt. Auliskin oli siellä. En ymmärrä mikä minut pani menemään sinne. En aikonut ollenkaan. Mutta kun olin Aunen kanssa 6 aika ulkona niin päätimme yhtääkkiä mennä. Meille tuli hirveän kiire kotiin sillä se alkoi 7.

Kyllä olisin katunut jos en olisi mennyt sinne. Sillä ei ole pitkään aikaan ollut niin hauskaa kun eilen.

Ensimmäisen valssin tanssin Auliksen kanssa, myös erään onesteppin ihan lopussa. Huomasin että hänen piti tulla monta kertaa hakemaan mutta kun joku toinen aina ennätti ennen. Muun muassa tanssin Aarne Kankaanpään kanssa. Ihmettelin oikein kun hän tuli minua hakemaan, sillä emme ole olleet enään tuntevinamme toisiamme. Vaikka joskus olemmekin olleet hyvät ystävät, hän oli silloin hyvin rakastunut minuun sen hän itse monta kertaa sanoi silloin. Mitä Heino uskalsi sanoa minulle? En olisi uskonut. Kun tanssin hänen kanssaan niin olin hyvin ylpeä ensin mutta kun hän tuli niin monta kertaa hakemaan niin en viitsinut enään.

Erään oisvakrin loputtua kun hän vei minut tyttöjen tykö niin hän sanoi vielä pitävänsä minusta niinkuin ennenkin. Ja mitä muuta hän puhui? Paljonkin senlaista jota hänen ei tarvitse yhtään sillä en välitä hänestä enään. Ei silti kyllä hän on hauska muuten ja olen kyllä hänen kanssaan mutta varokoon puhumasta minulle senlaisia asioita. Olen kyllä itse pitänyt hänestä hyvin paljon siihen asti kuin näin ja tulin tuntemaan Auliksen. Mutta silloin se jäi. Pidän Auliksesta hyvin paljon. Ja rakastankin häntä sillä miksi muuten niin usein ajatelesin häntä. Aina on mielessä vain Aulis. Minä olen kyllä senlainen joka rakastuu yhtenä päivänä toiseen ja taas toisena toiseen josta on ennenkin pitänyt. Auliksesta olen pitänyt jo kolmatta kuukautta. Miten onnellinen olen hänen seurassaan, miten nautin eilenkin kun tanssin hänen kanssaan. Sinä Aulis kaipaan sinua rakastan sinua, Aulis. Milloin taas saan nähdä sinut ehkä ylihuomenna lauantaina, toivon niin.

Kyllä eilen oli vaan ihana ilta, en ole milloinkaan niin paljon tanssinut. En kylläkään eriyisen hyvin tanssi sillä en ole milloinkaan harrastanut tanssia. Sen tanssin jonka tanssi Jorma Seherlacsiuksen kanssa olin mielelläni suonut sinulle Aulis. Nyt lopetan täytyy ruveta nukkumaan, huomenna on vaikea päivä.

Maaliskuun 22. p. -25

Olen taasen ajatellut häntä niin paljon. En voi vihata häntä vaikka koittaisin sillä sydämmeni puhuu toista. Rakastan sinua Aulis voi jos tietäisit sen. Nähin sinut tänään monta kertaa. Aulis Aulis miksi en pääse sinusta irti. Siksi että sydämmeni kaipaa sinua. Pidätkö sinä siitä toisesta kuten kuulin. Voi jos se ei olisi totta. Olisin niin onnellinen, mutta nyt tunnen tuskaa ja surua. Ajattelen miksei minulla ole niinkuin muilla kun näin on niin täytyy tyytyväinen olla.

Hyvää yötä Aulis. Milloin saan tavata sinua? Ehkä tiistaina. Ainakin toivon. Siis hyvää yötä.

16. III -25.

Jätin kirjoitukseni kesken eilen. Niin nähin Sinut Aulis monta kertaa eilen. Nähin hiihtokilpailussa ja senjälkeen neljä kertaa. Kun tulimme Alavalta niin Hellemaa tuli perässämme ja huusi meitä. Kieseimme hänen kanssaan kaupunkia ympäri ja saatoimme hänet poltinaholle saakka ja kävelimme vähän vielä eteenpäni. Hän on hyvin herttainen. Hyvästisanoessaan hän sanoi näkemiin.

Mitä kuulin tänään että Aulis muka pitäisi Kyllikki (en muista hänen sukunimeään) ja sentähden käy usein Cydeniuksella. Ei ihan naurattaa. Hän joka on senlaisia sanoja sinulle puhunut. En uskoisi mutta ehkä täytyy. Kun muistan hänen lauantaisiaan sanojaan, niin ei luulisi että hän on senlainen että kahdelle puhuu samaa ja en voi en saata ajatella. Sinä Aulis että ton tulit ja tehit. Sait minut pitämään sinusta ja sitten. Olenko se minä vai hän toinen, sitä en tiedä mutta väärin hän tekee toiselle tai toiselle meistä. En olisi uskonut eikä se vieläkään mahdu minun päähäni. Olen kuullut ja täytyy uskoa. Vai ehkä he valehtelevat minulle, etten pitäisi sinusta ja jättäisin sinut. Että he saisivat tarpeeksi liehiä ympärilläsi.

En voi sanoa ja enkä ei sillä en tiedä paitsi mitä kuulen. Meidän välimme on loppu. En tahdo nähdä sinua enään muista tulematta silmieni eteen.

Vihaan sinua, vihaan yhtä paljon kuin rakastin sinua ennen. Lyhyt oli se hetki mutta sitä pitemme vihamme. Joskus, jos vihani joskus lauhtuu voin kysyä sinulta sitä. Vihaan niin sydämmeni pohjasta sen tiedät. Vaikka kirjoitan sen tähän kirjaani niin et sitä tiedä, minun on se sanottava sinulle vihaan sinua, vihaan. Tahtoisin sanoa sen heti, en voi, jos ensi lauantaina vasta. Miten minun kiehuu vihasta joka paikka minusta on vain rautaa enään ja vihaa. Siis hyvästi Sinä, ja se lyhyt aika. Voi jos voisin unhoittaa sen, tahdon niin tehdä ja ehkä minulla on voimmaa siihen.

En kelleen voi kertoa sitä tämä kirjani on minun uskottuni. Voin kertoa Päiväkirjalleni vaikka mitä, tämä ei kieli sitä muille voin luottaa aina tähän ja tälle aijon suruni ja iloni kertoa. Yksi uskottu minulla on ja hän on Mirjam G---, hänelle voi kertoa, hän ei kerro niitä muille. Mutta hän on kaukana. Sain häneltä kirjeen tänään jossa hän kertoo minulle kaikki asiansa. Hänellä on senlainen hyvä luonne pidän hänestä. Aune kyllä on mukava tyttö mutta jos hän sattuu suuttumaan niin kyllä hän kaikki kertoo toisille, olen sen huomanut, ei silti että hän minun asioitani olisi kertonut sillä emme juuri suutu. En silti voi häneen oikein luottaa. Lopetan jo tämän kirjoitukseni.

Sunnuntai maaliskuun 15. p. -25

Olin eilen Raatihuoneella Lyseonorkesterin juhlassa. Reino tuli kotiin eilen kello 6:den junalla ja he olivat myös siellä. Tanssin Reinon kanssa pari tanssia. Aulis ja Hellemaa olivat myös siellä. Tanssin Auliksen kanssa myös. Hän on niin söötti, pidän hänestä. Tanssin viimeisen valssinkin hänen kanssaan. Hän haki minun päälysvaatteeni ja auttoi takin ylleni. Saatoimme Annelin kanssa koulun kulmaan. Hän saattoi sitten minut kotiin. Puhelimme meidän portilla koko kauvan. Taas hyvästisanoessaan hän meinasi suudella minua. Hän kiertoi kätensä ympärilleni ja pyysi minua katsomaan häntä silmiin ja vähällä oli että hän ei suudellut, sain vedetyksi pääni toisaalle. Mitä jos kerran antasin hänen suudella sillä pidän hänestä niin paljon ei en saa tahrata vielä huuliani sillä ne ovat puhtaat vielä ainakin tähän asti olleet.

Aulis vaikka rakastankin sinua ja pidän sinusta kaikista eninten, niin en sittenkään voi - en saata. Aulis jos tietäisit miten rakastan sinua ja tuntisit miten rakastan sinua. Oi miten mieleni tekisi näyttää se sinulle. En saa, ennenkuin itse sanot ensin minulle, että Miriam rakastan sinua saanko suudella niin silloin en enään voisi vastustaa en. Antaisin suudelman ja sanoisin myös rakastavani sinua. Olet kyllä näyttänyt sen mutta en usko vielä. Eilen viimeiseksi. Tunsin itseni onnelliseksi kun kierroit kätesi ympärilleni ja pyysit minua katsomaan silmiisi. En voinut tehdä sitä. Ehkä joskus. Nyt lopetan ja sanon hyvää yötä sinulle Aulis, menen nukkumaan jo. Nähin sinut monta kertaa tänään. Kerron huomena enemmän. Siis hyvää yötä rakkain.

Maanantai maaliskuun 9. p. -25

En tiedä mikä minua vaivaa. Olen ajatellut häntä koko päivän. Kaipaan sinua Aulis. Milloin saan tavata sinua? Saanko ensi lauantaina Raatihuoneella vai milloin. Tulethan Hellemaan kanssa sinne. Etkö tulekkin. Odotan sinua ja toivon tapaavani sinut, Aulis.

Koitan olla ajatelematta sinua monta kertaa ja toivoin että en vaan rakastuisi sinuun mutta se on ollut turhaa. Min olen nyt ei siitä päästä minnekkään. Kuinka kauvan kestänee en tiedä. Sinä piditkö minusta - Aulis. Minä luulena ainakin viime tapaamisemme johdosta. Sinä meinasit pyysit - minä vastustin sillä olin päättänyt että en pidä sinusta enempää vaan ystävänä. Mutta niin kävin toisin - sillä rakastuin. Sinä minun ihanteeni. Ajattelen sinua aina nukkuessani ollet viimeinen ajatukseni illalla, aamulla ensimmäinen päivällä joka hetki. Elän sinussa muistellen sinua tapaamiseemme asti. Aulis kysyn sinulta rakastatko minua - sinä et kuule, olet kaukana tällä hetkellä minusta. Missä lie ajatuksesi? Aulis etkö kuule etkö tunne - miten sydämmeni lyö sinulle miten ajatukseni liitelevät sinun luoksesi. Sinun Aulis.

Rajaton rakkaus.

Mulla rakkaus
rajaton sinuun kiintyy
sen kauniina tarjoan
ennenkuin hiiltyy
se on puhdas kirkas ja kipenöivä
Se tuli mulla on rinnassa ystävä

Se roihuu yöt
sekä palaa päivät
se on tulta ja
paistaa turhat häivät
se on liekeissä kaskein - ystäväin
nyt juuri; kas saat lempeni syvän.

Kello ½ 8 illalla

Maaliskuun 8. p. -24

Nähin hänet eilen. Hän näytti vähän nyrpeältä. Lieneekö hän suuttunut viimeisestä? Tulin nyt ulkoa, en nähnyt häntä ollenkaan. Hän lienee mennyt Hellesmaan kanssa Palokunnantalolle koska siellä näky olevan jotkit tanssit. He kun ovat niin kovia tanssiin. Ensi lauantaina menen lyseon orkesterin iltamaan. Ehkä siellä tapaamme.

Kuulin Aunelta että Elvi Skogster oli sanonut että "Liuksiala" ei ole sivistynyt poika. Se vasta on vale. Eihän hää olisi voinut valehdella niin paljon kun hänkin minulle puhui ei ikinä. Hän joka on niin söötti. Pidän hänestä en niin että rakastaisin häntä. Olen ajatellut sitä viimeistä iltaa kun olimme yhdessä hyvin usein. Lieneeköhän hän vihainen minulle siitä kun en ---. Sama se sitten.

Maaliskuun 1. p. -25

Voi Miriam kyllä taistella saat. Ajattele, hän pyysy saada jättää hyvästi suutelemalla minua. Monta kertaa. Ei olin luja. En tahdo rakastua. Hän meinasi väkisin kiertui kätensä ympärilleni ja -- mutta ei, hän pyysi ja pyysi ja sanoi eihän minun kerjätä tarvitse. Olin luja ja se oli hyvä. Hän pyysi ja pyysi, kerjäs ja kerjäs ja sanoi pelkäättekö minua. Ehkä sitten saan kun minulla on piimälakki päässäni. Ei, oli jyrkkä vastaukseni. Sillä päätin että en rakastu häneen. Saa nähdä jos voin pitää lupaukseni. Koitan miten voin. Varmasti hän myöhästyi sillä kello oli jo 10 vaille 10 kun hän lähti. Sanoin hänelle monta kertaa, että lähtekää hän vaan sanoi en ennen. Sitä saatte oottaa, hän piti kädestäni kiinni koko ajan. Vihdoin sain hänet lähtemään. Hän sanoi: Niin täytyy siis sanoa näin vaan hyvästi, viikkon päästä tavataan.

Niin Miriam älä rakastu. Mikä pani hänen siihen, miksi hän ei voinut suudella kädelle niinkuin hän ensin aikoi, mikä pani hänet niin puhumaan. Lopetan jo sillä kyllä tätä riittäisi vaikka miten paljon. Jos kaikki kirjoittaisin. Pidän hänestä noin tavallaan sillä hän on söötti. Miksi hän pitää minusta tällaisesta. En tiedä. Hyvää yötä sinä nää kauniita unia.

Helmikuun 23. p. -25

Tänään on meillä lupaa. Vaikka huomenna onkin vasta laskiainen.

Eilen oli hauska päivä. Olin reisussa melki koko poäivän. Lähdin Essun kanssa päivällä kaupungille. Tulin kotiin vähän yli yksi kun Aune tuli minua hakemaan ulos. Lähdimme kaupungille ja 2 aika menivät soltut kirkkoon nähin hänetkin. Odotimme niin kauvan kun ne tulivat pois. Ja juuri kun menimme raatihuoneen katua alas niin hän tuli meitin tykömme hän pyysi meittiä kahvilaan. Emme menneet. Kävelimme kello 5 asti ulkona. Sitten nähimme Hellemaan menevän sotilaskotiin ja menimme sinne. Pelasimme siellä ja kello vähän yli kuusi lähdimme pois. He pyysivät meitä eläviin kuviin. Lähdimme sinne, ½ 9 pääsimme pois. Heidän piti olla 9 kasarmilla. He pyysivät meitä tulla vähän matkaa saattamaan kun he eivät ehtineet tulla meitä. Saatoimme heidät myllymäkeen asti niitten punasten tiilirakennusten tykö josta erosimme ja sanoimme hyvästi. Voi olla, että näämme heidät jo huomenna jos he saavat lomaa. Muuten emme kuin ensilauantaina.

Samana iltana
En tiedä mikä minua vaivaa. Minun on niin mukava ollut koko päivän. En ole edes läksyjen lukemisesta tullut mitään. Hänessäkö ajatukseni on. Niin kai. Olen ajatellut häntä koko päivän. Sydämmeni ihan pampailee. Enhän vaan ole rakastunut häneen. Ei, en saa, en voi olla. Ihastunut sitten. Ehkä! Sillä usein ihastun, niin Aune ainakin sanoo.

Ei jos olen ihastunut niin en koskaan ennen ainakaan ole tuntenut itseäni näin, en tiedä mitä sanaa käyttäisin. Onnellinenko, ei sitä sanaa en voi käyttää. Tunnen jotain niin outoa itsestäni, ihan kuin sydämmeni halkeaisi. Enhän vaan ole rakastunut. Ei en saa olla. Miksi! En itsekään tiedä. Ei, minun pitää heittää ajatukseni pois hänestä en saa ajatella häntä. Miksi? On sekin kysymys jonka itseltäni kysyn. Ei, minä en tapaa häntä enään niin ehkä saan ajatukseni pois hänestä. Pois, pois millä riuhdon ne pois? Tämä on ihan kauheata. Minä vapisin ihan kuin jotain tapahtuisi. Sydämmeni lyö kuin se riistettäisi minulta. Rintani ehkuu. Ja koko ruummiisani on niin omituinen tunne. Voi Miriam-parka ethän vaan ole rakastunut. Et saa sen kiellän. Hän katsoi minua niin omituisesti eilen monta kertaa ja se katsee seuraa minua nytkin. Ei, mitä on tapahtunut. En saa ajatuksistani häntä pois. Älä rakastu Miriam. Et saa, et voi. Muuten käy niinkuin kerran jolloin olin niin sanottu rakastunut en minä vaan joku toinen minuun. Tai ehkä minäkin. Unohda hänet. Unohda Miriam älä kohtaa häntä enään. Jätä hänet jos voit. Niin kaikki on hyvin.

Tunnen miten sydämmeni lyö
Kuin joku sen ovelle kolkuttaisi
sisään päästäkseen.
Ei minulla ei sitä
kukaan saa
Vaikä riistään rupeaisi.

Helmikuun 9. p. -25

Tulin juuri koulusta. Pupun kirje odotti minua kotona. Kylläpä hän on kiltti kun vastasi näin pian.

Eilen olin viideltä elävissä kuvissa Essun ja Sepon kanssa. Nähin hänetkin siellä. Hän tuli vähän jälkeen meitä. Tulin suoraan kotiin ja Aune tuli melki samassa hakemaan minua. Mentiin reskalle ja hän oli siellä. Hellemaa ei ollut hänen kanssaan. Hän tuli meitin kanssa. Käveltiin niin kuin ennenkin ympäri kaupunkia. Saatettiin Aune kotiin ja sitten lähdimme meille päin. Saa nähdä jos hän ennätti 10 kasarmille. Sillä ei hänellä ollut kuin 15 minuuttia aikaa mennä poltinaholle. Hyvästi sanoessaan hän sanoi Voi kuin ei tarvitsisi vielä lähteä. En nää häntä ennenkuin ensi lauantaina.

Sunnuntai helmikuun 1. p. -25 kello 10

Tulin juuri ulkoa. Nähin hänet ulkona erään toisen kanssa. He tulivat meidän kanssa. Kävelimme kaupungin ympäri. Kansakoulun kulmassa erosimme. Hän lähti minua saattamaan. Hellemaa Aunea. Puhelimme vähän aikaa vielä meidän rappusilla. Hänen täytyi ennättää kello 10 kasarmille. Sanoin hyvästi monta kertaa ja hän vain puhui. Vihdoin hän lähti ja hyvästi sanoessaan hän suuteli minua kädelle. Saa nähdä jos hän ennätti 15 minuutissa Poltinaholle. Pidän hänestä sillä hän on hauska poika. Nyt täytyy lopettaa. Jarl on meillä taas ja pyytävät minua pelaamaan.

Tammikuun 29. p. -25

Olin Aunen kanssa ulkona eilen. Tulin tuntemaan erään soltun. Hän on H:sta kotoisin ja myös käynyt koulunsa siellä. Hän on hyvin hauska poika. Hän pääsee sotaväestä syyskuussa ja pääsee jatkamaan lukujaan. Saatoimme Aunen kotiin ja sitten hän saattoi minut.

Tammikuun 15. p. -25

Nyt on vapaus loppunut. Koulu alkaa taas. Tämä on viimeinen päivä kun on vapaata. Huomenna pitää olla koulussa.

En millään menisi vielä kouluun, saisi olla edes viikko vielä vapaata. Mutta täytyy sillä se on isän ja äidin tahto.

Saa nähdä pääsenkö keväällä luokaltani. Minun täytyy päästä. Jumala kaikki valtias auttakoon minua. Hän opetkoon minut kilttiksi tytöksi. Hän antakoon minulle halua lukea ja hyvän pään että oppisin ja ymmärtäisin läksyni hyvin.

Sinä taivaallinen Isäni kuule mitä pydän sinulta. Auta minua tälläkin lukuvuodella, että pääsisin luokaltani ja saisin hyvän todistuksen keväällä. Anna minulle voimmaa lukea läksyjäni. Sinä rakas taivaallinen isäni Sinä autoit minua viime vuonnakin että pääsin luokaltani auta nytkin. Minä luotan sinuun sinä kaikkivaltias maan ja taivaan luoja sinun haltuusi annan itseni.

Perjantai tammikuun 9. p. -25

Nähin hänet unissani. Olin olevinani koulussa. Meidän luokka oli rukoussalissa ja oli niin kummallista kun siellä oli penkiä rivissä. Yhtä äkkiä näin hänen ilmestyvän ovesta ja hänellä oli kirje lappu kädessä.

Hän tuli minua kohden ja ojensi minulle sen. Tulin hyvin hämmilleni ja katsoin ympärilleni niin näyttämön laidalla oli paljon lyseolaisia, punastelin hirveästi tai en tiedä jos punastuin mutta poskiani rupesi kuumottamaan. Istuin takaisin Aunen viereen ja kysyin häneltä jos hän lähtisi luokkaan. Hän sanoi jotain joko se taas alkaa tai jotain sinne päin.

Kysyin heti toiselta joka istui toisella puolella minua se oli muka olevinaan toinen Batheltin tytöistä. Sitten olin olevinani luokassa ja lujin sitä. Päällekirjoitus oli rakkahani mutta toinen k oli poistta ja se alkoi ethän. enempää en muista paitsi toiselta puolelta muistan jotain kellonmäärä ½ 6. Se oli hyvin pitkä kirje olevinaan. Ja sitten laskin sen pulpetille mutta silloin toverini otti ja rupesi lukemaan sitä, sieppasin sen heti häneltä ja silloin nähin niin kuin hän olisi ollut siinä vieressäni ja hymyili hyväksyvästi.

Niin en tiedä mitä se merkitsee. Voi olla että ei mitään mutta tunnen että jotain kumminkin.

Tammikuun 8. p. -25

Niin nyt on vanha vuosi jo mennyt ja uusi vuosi alkanut. Saa nähdä mitä tänä vuonna tapahtuu. Ei mitää eriskumallista ainakaan minulle omissa asioissani. Elän tätä yksitoikkoista elämää vaan. Niin miten kunkin kohtalo määrää. Toisille on paljon onnea ja kaikkea hyvää suotu. Toisille ei mitään vaan murhetta ja tyhjää.

Miksi toiset saa niin paljon ja toiset ei mitään? Tyhjää on minun elämäni tai vstahan nyt olen siinä ijässä jolloin elämä alkaa, lapsuus vuoteni ovat siirtyneet pois.

Kerran on sillä ajallakin minulla ollut jotain jotain jota vieläkin muistelen. Kerran oli eräs jota rakastin lapsuuden rakkaudella. En tiedä miten silloin olin niin tyhm' että ---. Täytyy lopettaa kun pyysivät minua pelamaan. Jarl on täällä taas tai hänhän tulee kuin kotiinsa meille.