Lokakuun 11. p. -24

Odotan Aunea mutta häntä ei kuulu vielä ja kirjoitan tähän.

En tiedä, oikein mitä minä aina ajattelen. Vieläkö häntä joka jo aikoja sitten oli kerran jotain minulle, en usko edes itseäni. Usein kyllä hän on mielessäni sen tiedän. Nähin hänet eilen reskalla. Mutta pian hän katosi, en tiedä minne. Niin, en silloin uskonut että joskus kaipaisin häntä, en, muistan hyvin miten aina sanoin, en välitä hänestä. Olin silloin vasta neljäntoista vanha vielä lapsi, en ymmärtänyt silloin mitään mitä on niin kuin sanottu "rakkaus". Mutta arvatenkin pidin silloin hänestä, mutta en tiedä miten taas jätin hänet. Mutta jos nyt vasta tai jos hän nyt tulisi, niin kyllä osaisin rakastaa. Sillä tunnen sen että jos joku tulisi josta pitäisin niin kyllä tuhlaisin rakkautta häneen.

Useinmiten sanottaan että nuoret tytöt rakastuvat milloin mihinkin. Taitaa tottakin olla. Mutta en minä, sen tiedän.

Olin tässa hiljan elävissä, taisi olla toissapäivänä, siellä näytettiin "neljä ratsastajaa". Alice Terry ja Rudolph Walentino pääosassa. Kyllä Valentino on mystillinen, ei ihme jos kaikki hänestä pitävät. Hänessä on jotain niin puoleenvetävää jotain ihmeellistä en oikein osaa sanoa. Hänen silmänsä ne ihanat silmät, hänen hieno käytöksensä ja ne "suudelmat" niinkuin lujin eräästä kirjasta "Tyttö ja omena" jossa kerrottiin eräästä 17 vuotiaasta tytöstä niin hänkin ihaili Valentinoa. Valentinon parasta filmiä en ole nähnyt mutta toiseksi paraan tähän asti on "Seheikki". Ihana filmi ja erittäinkin Valentino.

Lokakuun 8. p. -24

Olin eilen Essun kanssa Saarniolla. Tulin tuntemaan Seppo Saarnion. Sain lainata siellä kaksi varmasti oikein hauskaa kirjaa.