Joulukuun 30. p. -24

Hiljalleen on joulun pyhät menneet. Ei mitään erityistä ole ollut. Kaikki on niin hiljaista. Nytkin kun tässä istun, niin ajatukseni ovat hänen luonaan, ainoastaan hänen luona. Miksi en ole nähnyt häntä sen jälkeen?

Tahtoisin tavata häntä - ei - miksi tavata - muuten vaan nähdä, se olisi tarpeeksi.

Kun katselen kuvaasi pöydälläni tuntuu niin kuin katselisit minua. Kun nyt istun tässä ja katsahdan kuvaasi, niin tuntuu kuin nauraisit ja kun otan sen käteeni niin silmäsi näyttävät murheelliselta, mutta kun vien kuvaasi lähemmäksi kasvojani - niin hymyilet ja sanot Miriamini rakkahin Miriami sinua minä rakastan, vaan sinua, voitko antaa anteeksi. Ihan kuin olisit elävänä edessäni.

En tiedä - 

En tiedä miksikä värjähtää
niin kummana sydänkulta.
Kas kummaa, kyynelkin kimmeltää
ja huokaus pääsee multa

En tiedä mikä sen onnen vei
mut viety se on, ei palaa
Ja vaikka se milloin saavu ei
niin sentään mä vuotan salaa.

Mä lemmin sua, oi ystäväin,
sun kuvas ain' on sydämmesäin
Ain' sua muistan, ens lempeni ain
sulle, sulle sykkii sydämmein

Sä lemmit toista mä tiedän sen
Et enään muista ens lempeäs
sä onneni murskaksi poljit
kun toisen tytön luona onnen sait.

Joulukuun 19. p. -.24

Eilen oli koulun joulujuhla. Justi ennätin saada pukuni siksi. Oli muuten hyvin hauskaa. Hänkin tuli sinne 12 aikaan. Miten herttainen hän on.

Joulukuun 15. p. -24

Olin viikko sitten H:gissä Essun kanssa. Minulla oli hyvin hauskaa siellä. Olin muuan muassa Kansallisteatterissa katsomassa näytelmää "Tohvelisankarin rouva".

Sunnuntai marraskuun 23. p. -24

Kun aamu herttainen valkenee
niin kaupauksella sua aattelen
Kun iltarusko taivaan peittaa
niin ajatukseni oon luonasi.

Sinä olit ensimmäinen jota rakastin
Sinä olit ensimmäinen jonka puolesta rukoilin
Ja sentähden on sydämmeni vangittu
Sinun kuvaasi sydämessäni kannan.

Sinua mä viela rakastan, vaan sinua
Vaik' vasta rakautta en enään saa
Mä kerran olin sinun ja rakkaudella minua silloin aattelit.

Mutt' ehk' se hetki kerran viel tulevi
Jolloin sinut taas sylihini painaa saan
Ain' sitä mä toivon ja ehkä kerran Jumala suo sen toteutua.

Olin eilen koulun adventtijuhlassa. Hän oli myös siellä. Tanssin hänen kanssaan. Hän kysyi: muistanko vielä sitä "kevättä". Niin hän ei tiedä että taidan liiankin usein muistella sitä.

Marraskuun 10. p. -24

Nähin hänet taa eilen illalla. Hän meni Anderssonin Aarnen kanssa ohitseni. Hänellä näkyy taas olevan koira samanlainen kuin vanhakin.

Marraskuun 7. p. -24

Olin eilen elävissä kuvissa katsomassa "Kallioiden ja salakarien ohi" kaunis filmi. Pääosaa veivät Gloria Svanson ja Rudolph Valentino. Ah kyllä hän on ihana. En voi olla häntä ihailematta.

Nähin hänetkin siellä. Hänet jota "rakastan". Hän istui penkin alempana minua joten sain koko ajan häntä katsella. Jos hän tietäne, miten hänestä pidän, niin eiköhän tulisi luokseni. En jatka enään vaan lopetan.

Lokakuun 11. p. -24

Odotan Aunea mutta häntä ei kuulu vielä ja kirjoitan tähän.

En tiedä, oikein mitä minä aina ajattelen. Vieläkö häntä joka jo aikoja sitten oli kerran jotain minulle, en usko edes itseäni. Usein kyllä hän on mielessäni sen tiedän. Nähin hänet eilen reskalla. Mutta pian hän katosi, en tiedä minne. Niin, en silloin uskonut että joskus kaipaisin häntä, en, muistan hyvin miten aina sanoin, en välitä hänestä. Olin silloin vasta neljäntoista vanha vielä lapsi, en ymmärtänyt silloin mitään mitä on niin kuin sanottu "rakkaus". Mutta arvatenkin pidin silloin hänestä, mutta en tiedä miten taas jätin hänet. Mutta jos nyt vasta tai jos hän nyt tulisi, niin kyllä osaisin rakastaa. Sillä tunnen sen että jos joku tulisi josta pitäisin niin kyllä tuhlaisin rakkautta häneen.

Useinmiten sanottaan että nuoret tytöt rakastuvat milloin mihinkin. Taitaa tottakin olla. Mutta en minä, sen tiedän.

Olin tässa hiljan elävissä, taisi olla toissapäivänä, siellä näytettiin "neljä ratsastajaa". Alice Terry ja Rudolph Walentino pääosassa. Kyllä Valentino on mystillinen, ei ihme jos kaikki hänestä pitävät. Hänessä on jotain niin puoleenvetävää jotain ihmeellistä en oikein osaa sanoa. Hänen silmänsä ne ihanat silmät, hänen hieno käytöksensä ja ne "suudelmat" niinkuin lujin eräästä kirjasta "Tyttö ja omena" jossa kerrottiin eräästä 17 vuotiaasta tytöstä niin hänkin ihaili Valentinoa. Valentinon parasta filmiä en ole nähnyt mutta toiseksi paraan tähän asti on "Seheikki". Ihana filmi ja erittäinkin Valentino.

Lokakuun 8. p. -24

Olin eilen Essun kanssa Saarniolla. Tulin tuntemaan Seppo Saarnion. Sain lainata siellä kaksi varmasti oikein hauskaa kirjaa.

Syyskuun 13. p. -24

En ole nähnyt Erkki siitä myöden kun hän suuttui Aunelle puistossa. Enkä luule että he leppyvätkään enään koskaan sillä Erkki sanoi: että tästä lähin emme tunne enään toisiamme.

Siitä on jo viikko sitten eikä Aune ole edes nähnyt häntä senjälkeen.

Syyskuun 9. p. -24

Tulin äsken uimasta. Olin Aunen Ailin ja Oivin kanssa. Menimme veneellä uimalaitokselle. Siellä oli hirveän paljon poikia. Mutta lähtivät omalle puolelleen. Sunnuntaina oli hauskaa puistossa, siellä oli palokunnan juhlat. En ennätä enempää kirjoittaa täytyy lähteä kouluun.

Elokuun 22. p. -24

Oltiin eilen kaupungin puistossa soitolla. Meillä oli hyvin hauskaa muuten. Nähimme saman pojan taasen kanootilla kuin aina uimassakin. Pyysimme päästä kanootilla. Hän sanoi että me emme osaa jos emme ole ennen mennyt.

Sanoimme vaan et päästittehän ne toisetkin tytöt Ailin ja Lailan. Ja hän pyysi meitä tulla yks kerrallaan, että kyllä tähän mahtuu kaksikin. Me vaan sanoimme että se painuu pohjaan jos siihen kaksi istuu. Mutta hän vaan sanoi että tässä on ollut monta kertaa kaksi ihmistä ja voi ettekä te uskalla tulla. Kyllähän me uskalsimme mutta kun olisi täytynyt istua hänen syliinsä niin emme menneet. Vihdoin kauan puhuttuamme sanoimme hyvästi ja että joku toinen kerta tullaan. Hän nimensä on Uuno Järvinen.

Elokuun 20. p. -24

Eilen oli koko hauska päivä. Kun olimme uimassa niin tulimme tuntemaan Osmo Berlin. Proomut olivat vielä uimalaitoksella, niin hyppelimme niistä järveen. Mäkipää oli myös uimassa erään pojan kanssa, hän joka on niin veikeä esitti meidät toverilleen. Illalla olimme soitolla ja he tulivat seuraamme. Yhtä äkkiä rupesi satamaan ja me lähdimme hyvimajaan katoksen alle. Vihdoin sade lakkasi ja me lähdimme kotiin. He tulivat saattamaan.

Osmo Berlin hän on muuten koko mukava ja ei hän ole mikään kaunis mutta eihän sitä tarvitse olla, kun vaan on muuten mukava. Hän on hyvin hauskan näköinen.

Elokuun 4. p. -24

Olin Aunen kanssa Ellin luona. Tulimme eilen 9. junalla kotiin. Meillä oli hyvin hauskaa siellä. Tulimme tuntemaan siellä Antti ja Pentti Uotilan. Hyvin hauskoja poikia.

Ellin veljet Väinö ja Nestori toivat meidät dressiinalla asemalle.

Hei taas tällä kerralla.

Heinäkuun 23. p. -24


Ei mitään erityistä ole nykyään. Olin muutaman päivän maalla ja tulin tänään kotiin. On ollut niin kuumia ilmoja jo kolmatta viikkoa. Hauskaahan se on.

Heinäkuun 7. p. -24

Nyt on maakuntajuhlat ohi. Ihmiset ovat lähteneet jo vähitellen pois. Kyllä täällä on ollut hyörinää ja pyörinää pari päivää ihan kuin isommassakin kaupungissa.

Eilen oli meillä vieras T:reelta isäni serkku. Hänellä oli asiaa meille, sillä isän isän veli, oli kuollut ameriikassa jo vuosia sitten ja hän oli vanhapoika, hän oli myös hirveän rikas mies ja siitä tuli isän serkku tänne puhumaan. En ole ollenkaan tiennyt että minulla on pikkuserkkuja Ameriikassa.

En ole ennen nähnyt isän serkkuakaan. Nyt lopetan sillä minun täytyy kirjoittaa yksi kirje.

Kesäkuun 21. p. -24

Eilen oli hauskaa. Jarl tuli tänne toissapäivänä. Eilen olimme automobiili matkalla pitki Karlberg. Elina Essu Jarl ja minä. Kävimme tornilla ja Karhuluolalla. Laskin rappuset karhuu luolan niin sain 322 rappusta. Jarl laski tornin rappuset ja sai 209.

Kesäkuun 3. p. -24

Tulin juuri ulkoa. Olimme Aune Aili ja minä kaupungilla. Nähimme vieraita koululaisia täällä. Kaksi poikaa tuli meittiä vastaan monta kertaa ja he puhuivat ruotsia me rupesimme myös puhumaan.

Olimme vähän aikaa kirkkopuistossa ja taas he menivät meidän ohitse. Aune lähti Annun kanssa katsomaan minne he menivät, minä ja Aili jäimme istumaan, mutta emme istuneet kauvaan vaan lähdimme Rytkösen ikkunoita katsomaan. He olivat Raatihuoneen edessä ja näkivät meidät, tulivat myös katselemaan ja vähän väliä katselivat meitä. Aune ja Annu tulivat myös meitin tykö. Menimme Katinpuiston tykö siellä he rupesivat puhumaan meille ja saattoivat kotiin. He kysyivät meidän osoitteemme ja lupasivat kirjoittaa.

Toukokuun 30. p. -24

Olimme taas puistossa pelaamassa pitkää palloa. Meidän puoli voitti että hurahti. Weikka oli niin vihainen koko ajan, kun heidän puoli ei voittanut.

Eilen oli hauskaa. Olimme melki koko päivän puistossa. Pelattiin vähän aikaa. Sitten tuli Erkki ja peli keskeytyi.

Pikku pojaat olivat sitten kuin hassuja. Tekivät kiusaa ja jos jotakin. Veikkakin vei minun hattuni E. ja hän ei antanut sitä pois, vaikka kuinka olisin pyytänyt. Sanoin että kyllä minä sen sinulta vielä saan. Hän vastasi: arvaa saatko. Juoksin hänen perässään ja hän juoksien pitkin mäkee ylös ja alas sitten hän juoksi raunioitten tykö ja sanoi mitäs annat kun saat tämän. Vastasin: en mitään. Ja sitten  taas hän sanoi: jos annat jotain niin saat, että eks muista mitä lupasit luistinradalla. Vastasin taas, että en ole luvannut mitään. Ja taas Annaks sen mitä lupasit kerran. Vastasin vaan, en ole luvannut enkä anna. Sitten hän sanoi, kun et kerta anna, niin minä heitän hattusi puuhun: vastasin heitä vaan. Ja vielä kerran hän kysyi annatko. Vastaukseni tietenkin kuului "en". Ja hän heitti mutta sain sen heti sieltä.

Minun hatussani on pahvi sisällä kun se on lian iso. Hän kysyi: että onko se siellä vastasin niin kuin oli, että ei ja hän haki sen, toi minulle ja pokkasi niin kauniisti. En tiedä mistä ja milloin Kajava siihen tuli ja Aili oli niin vihainen. Emme olleet enään kauvaa vaan lähdimme kotiin.

Huomenna he saavat todistukset ja lähtevät kotiin.

Tulee vähän ikävä, kun emme nää heitä kolmeen kuukauteen. Lulen pitäväni E. mutta en ole varma, sillä olen sellainen että ihastun yhtäkkiä ja taas se on ohi. Aune pitää E. sen tiedän ja hän piti myös Aunesta talvella, en tiedä jos hän enään pitää. Sinua Erkki olen ajatellut ja myös sinua -------- Sitä et saa sinä milloinkaan tietää, paitsi jos sinäkin - ei senlaista en saa ajatella en.

Punaruusu

Punaruusu loistaa, huolen kaikki poistaa
Poskellen sun poskesi, ja täydellinen onneni
Kuiskaa ruusuhuuli, toistaa vieno tuuli
Illan suussa hiljaisen, sä olet ystäväin.

Toukokuun 29. p. -24.

Aikosin aloittaa tämän uuden Päivä-kirjani vasta kesäkuun 1. p. Mutta aloitankin tämän nyt heti koulun loputtua. Hurraa - kirjat on paukautettu kiinni kolmeksi kuukaudeksi, ei huolta läksyistä ei mistään.

Mutta vähän yksitoikkoiselta tuntuu, kun ei nää koulutovereita pitkään aikaan ja muistellessani kaikki kepposia ja hullutuksia mitä opettajille kehimme ja sitten kärsimme istunnot yhdessä. Meidän luokalta ei päässyt kuin 7 ilman ehtoja 12 ehdoilla  ja 3 jäi suorastaan. Olen niin mielissäni kun en saanut ehtoja. Ystävättäreni Aune sai kahdet ehdot ja Aili yhdet. Sanoin Aunelle: "että koita lukea ahkerasti että suoritat ehtosi". Nyt lopetan sillä lähdemme puistoon kohta, emme siellä enään montaakaan kertaa käydä.

1924

Huom

Tätä ei saa lukea.


Motto:
"Mikä ihanuuden
mikä lumouksen aika
onkaan nuoruudenaika!! - - -
mutta mikä pettymysten
- surujen ja kyynelten
aika se myöskin on." - -

Ich... wer?